Pirkanmaan Tanssin Keskus & Linda Kuha Ceci n’est pas moi

Radioaktiivisen pilven laskeuduttua vuonna 1986 elämänsä aloittaa ihminen, jolla on kiire tehdä kaikkea. Aikaa ei ole hukattavaksi, koska joku saattaa vetää lankapuhelimen johdon seinästä kesken laulun. Uutisointi kasvihuoneilmiöstä ja lamasta muistuttavat siitä, että kaikkea on vain vähän, aikaakin. Lapsi menee joka aamu vaarin luo katsomaan MacGyverin uusintaa, koska muuten ei ole mitään tekemistä ja aika täytyy käyttää hyödyksi. Silti sinne on kiire, tylsyyttä pakoon, joten matka täytyy juosta. Sukupolveni tarina voisi periaatteessa olla kenen tahansa. Missä tässä tarinassa on tilaa minulle?

Ceci n’est pas moi on vilpitön ja intiimi tanssimonologi vastuusta, vapauden tavoittelusta ja niiden muovaamasta ihmisyydestä. Ceci n’est pas moi peilaa menneisyyteen ja tuo esiin Y-sukupolven henkilökuvan.

Soolo on syntynyt koreografi Linda Kuhan kiinnostuksesta lähestyä koreografiaa autofiktiona. Yleisö otetaan mukaan kerros kerrokselta etenevälle fyysiselle pohdinnalle siitä, miten ajan luoman kontrollin ja vastuun puristuksesta voi löytää aitoutta.

Sooloteos flirttailee totuuden kanssa, haluten siitä hyvän ystävän. Teoksen lähtökohtina ovat teoriat totuudesta sekä identiteetin ristiriitaisuus. Nimi on suora viittaus René Magritten klassikkoon La Trahison des images (1929), joka ehdottaa, etteivät asiat ole sitä mitä oletamme.

Runsaus sekä liikkeellä leikittely kiehtoo Kuhaa. Ensimmäisestä hän pyristelee pois, ja jälkimmäisen hän ottaa hyvin vakavasti. Kuhan taiteellisen työskentelyn keskiössä ovat improvisaatiomenetelmin luodut kerrokselliset scoret, joiden materiaalina hän on käyttänyt elämäntapahtumia.

Esityskieli on englanti.