Nykyisen hallituksen ohjelma sisältää itsenäisyyden ajan suurimmat leikkaukset taiteen ja kulttuurin rahoitukseen. Mittakaava on sellainen, ettei se oikein aluksi konkretisoitunut kenellekään. Viime kevään kehysriihessä vuodelle 2025 päätetyt leikkausten aikaistaminen ja lisäleikkaukset saivat ymmärtämään, että nyt on kriisi kyseessä.
Nyt valtionvarainministeriön budjettiesityksessä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kohdistuvista leikkauksista 60 prosenttia kohdistuu taiteeseen ja kulttuuriin, joiden osuus OKM:n budjetista on kuitenkin vain 7 prosenttia. Esitystä on vaikea kutsua muuksi kuin taide- ja kulttuurivihamieliseksi.
Muutama viikko sitten Pariisin olympialaisten avajaisspektaakkeli, jota puoli maailmaa katsoi, esitteli Ranskan kulttuuria ja taidetta rohkeasti ja ylpeästi. Maan kulttuuriperinnössä on mistä ammentaa, nykykulttuuria esiteltiin monipuolisesti, populaaria ja taidetta sekoittaen. Myös sirkus- ja tanssitaide olivat näkyvästi esillä. Ranska tunnetaan nykysirkuksen ja tanssin mahtimaana, sillä siellä näidenkin taiteiden rahoitukseen on satsattu pitkään. Hyvinäkään aikoina ei meillä ole päästy vastaavaan, ja nyt tullaan näkemään taidealoilla kriisi, jonka vaikutuksia kukaan ei uskalla ennakoida.
Emme tiedä tarkalleen tulevien leikkausten kohdistumista, mutta ala on keskinäisriippuvainen kokonaisuus, jossa yhden toimijan resurssien väheneminen vaikuttaa moniin muihinkin. Kokonaisarviointia leikkausten vaikutuksista alaan ei liene tehty. Puhumattakaan vaikutuksista yhteiskuntaan, hyvinvointiin, resilienssiin.
Taide- ja kulttuurialalla työskenteleviin kohdistuu nyt iskuja monelta suunnalta. Yhtäällä sosiaalietuuksiin kohdistuvat leikkaukset kurittavat aloja, joilla epätyypilliset työsuhteet ovat arkipäivää ja tulotaso muutenkin matala. Toisaalta kun sekä valtionosuusrahoitteisilta että vapaan kentän toimijoilta leikataan, työtilaisuudet vähenevät. Alalla työskentelevät eivät voi työllistyä omassa ammatissaan, työttömyysturvan varaan tippuu entistä useampi. Alan yrityksiltä ei voida enää ostaa palveluja, jolloin nekin joutuvat vähentämään työvoimaansa.
Työvoimavaltaisilla pienten toimijoiden sirkus- ja tanssialoilla jokaisesta kymppitonninkin leikkauksesta seuraa alalle työttömyyttä. Mutta vaikutukset ulottuvat myös ympäröivään yhteiskuntaan ja sen kestävyyteen: leikkauksilla hukataan myös suomalaisten henkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia edistävien taiteiden ja harrastusten potentiaali.
Pahinta on, että nyt ei puhuta enää kymppitonneista, vaan suunnitelmissa näyttää olevan paljon suurempia resurssien leikkauksia. Useiden toimijoiden kohdalla se ei tarkoita enää toiminnan supistamista vaan sen lopettamista. Tämä tulee koskemaan monia. Alojen kasvumahdollisuudet tukahdutetaan, taide jää yleisöiltä saavuttamatta ja kulttuuri ihmisiltä kokematta.
Leikkaukset ovat kovia kaikille yhteiskunnan sektoreille, niin myös opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Vetoamme kuitenkin hallitukseen ja OKM:n ministereihin: estäkää kohtuuton leikkausten kohdistaminen taiteen ja kulttuurin rahoitukseen.
Sanna Rekola
Toiminnanjohtaja
Sirkuksen ja tanssin tiedotuskeskus ry