Nomadi-tuotanto on palaamassa usean ryhmän ja taiteilijan tuotantoalustaksi, jos taiteen edistämiskeskuksen toiminta-avustusmalli taipuu siihen. Myös Raekallio Corp. avaa osaamistaan ja resurssejaan muillekin taiteilijoille.
Teksti: Sanna Kangasluoma
Kolmekymmentä vuotta perustamisen jälkeen Alpo Aaltokoski on elvyttämässä Nomadi-tuotannon alkuperäisen ajatuksen tuotantoalustasta, joka hallinnoi ja tuottaa kolmen tanssiryhmän ja muutamien ilman omaa tuottajaa toimivien koreografien teoksia.
Nomadin vaiheet kertovat rahoitusrakenteiden trendeistä ja kehityksestä eri aikoina. Välillä on ollut ensemble-tukea, ja välillä on sanottu, ettei yhdelle toimijalle voida myöntää tukea useamman ryhmän pyörittämiseen, vaan jokaisella pitää olla omansa. Se osaltaan johti 1995 perustetun Nomadi-yhteisön hajoamiseen.
Mutta ilmeisesti aika on taas kypsä tuotantoalustamaiselle toiminnalle.
Taiteen edistämiskeskus Taike on tänä syksynä peräänkuuluttanut yhteistyön lisäämistä taiteen kentällä, uusia yhteistyömalleja ja toiminnan uusiutumista.
Aikaisempien kokemusten vuoksi Aaltokoski halusi kuitenkin varmistaa, kannattaako Nomadin uudistetulle toimintamallille nyt hakea tukea. – Kyllä, tämä on juuri se suunta, johon Taikessa halutaan mennä, oli vastaus.
Jakamista on aina tehty
Kuva: Laura Malmivaara
Alpo Aaltokoski Company (AAC) on jo usean vuoden jakanut tuotantoresurssejaan ja tietotaitoaan vapaalla kentällä.
“Meidän tuotannoissa olleet taiteilijat on saaneet käyttää tilaa ilmaiseksi. Apurahasparrausta ja tällaista on tehty jo kauan”, Aaltokoski kertoo.
Aaltokoski on tehnyt tuotantoja myös maahanmuuttajataiteilijoiden kanssa ainakin vuodesta 2015. Vuonna 2022 hän halusi tarjota käytännön apua Ukrainasta paenneille tanssijoille – ja tarjosi heille tuotantoalustan oman työn tekemiseen sekä tukea rahoituksen hakemiseen Suomesta. Uusin Nomadin piirissä toimiva ryhmä on 50+Tanssikollektiivi.
“Ensi vuoden Nomadin toimintasuunnitelma on massiivinen, varsinainen raamattu. Ensi-iltoja on suunniteltu viisi–kuusi!”
Uusi toimintamalli tarvitsee uuden rahoituksen
Viime vuodet vain AAC:n taustayhdistyksenä toiminut Nomadi ry on nyt hakenut uuteen rakenteeseensa lisärahoitusta Taikelta ja kaupungilta.
Nomadi-tuotannon alustalla toimii nyt kolme vapaata tanssiryhmää – Ethno Contemporary Ballet, 50+Tanssikollektiivi ja Alpo Aaltokoski Company. Lisäksi Nomadi tuottaa tai hallinnoi seitsemän yksittäisen taiteilijan toimintaa, mm. Akim Bakhtaouin, Jonna Eiskosen, Bakr Hassanin ja Terhi Vaimalan ensi-iltoja vuonna 2025.
Näin monen ryhmän ja tuotannon pyörittämiseen tarvitaan jo lisähenkilökuntaa. Nomadi-tuotanto on palkannut Aaltokosken lisäksi kaksi henkilöä hallintoon ja tuotantoon, ja vielä tarvitaan yksi tuottaja lisää. Taiteelliseen työhön ja teosten tekemiseen joudutaan hakemaan rahoitusta myös muualta – ja apurahojen hakemisessa tuetaan ja autetaan Nomadin piirissä toimivia taiteilijoita ja ryhmiä.
Aaltokoski arvioi, että jos lisärahoitusta ei tule, 20 % nykyisen tasoisesta AAC:n tuesta voitaisiin ohjata yhteistuotantoihin. “Kaikki mukana olevat ryhmät ja taiteilijat ovat tietoisia, että jos emme lisärahoitusta saa, emme voi heti aloittaa suunnitellulla volyymilla. – Ei olisi mitään järkeä jakaa pientä summaa kaikille, koska sillä kukaan ei voisi tehdä mitään oikeasti.”
Kysykää meiltä ideoita rahoitusrakenteiden kehittämiseen
“Tiedän Nomadin alkuajoilta saakka, miten paljon synergiaetua yhteentuomisesta saadaan. Kaikkien käytössä on Nomadin hallinto ja tuotanto, kontaktit, tiedotus ja markkinointi – eli hallinto- ja tuotantokuluja säästyy. On myös tärkeää, että tällaiset asiat säilyvät jossakin, ettei aina tarvitse aloittaa nollasta. Oma tila ei ole suuren suuri, mutta sekin vähentää tilakuluja”, listaa Aaltokoski.
Vähintään yhtä tärkeää on yhteisöllisyys, vertaisten kanssa toimiminen ja jakaminen.
“Tekijöillä on joku kiintopiste, ei tarvitse kokea olevansa täysin yksin pimeässä maailmassa!” Aaltokoski muistuttaa. “Praktiikoiden jakamisesta voi syntyä jotain uutta. On ihmisiä, joilta kysyä mielipidettä, jotka voivat sparrailla toisiaan. – Ihmiset tekevät toiminnan.”
Rakenteen ei pitäisi olla sellainen, joka osaltaan ylläpitää taiteilijoiden köyhyyttä.
66-vuotiaalla Aaltokoskella on halua kehittää Nomadin alustaa toimivaksi ilmankin hänen tiivistä mukanaoloaan. “Toivoisin että homma alkaisi pyöriä ja kehittyisi niin, että tulevaisuudessa voisin itse tehdä vaikka joka kolmas vuosi oman esityksen, jos saan apurahan.”
“Rahoituksen ja rakenteiden kehittämisessä kannattaisi kysyä ideoita tekijöiltä – meiltä”, monessa työ- ja lobbausryhmässä mukana ollut Aaltokoski huomauttaa.
Rahoitusrakenteet voisivat palvella kenttää paremmin niin, että toiminta olisi kestävää ja tuottavaa ja yksiköt hieman vahvempia. Rakenteen ei pitäisi olla sellainen, joka osaltaan ylläpitää taiteilijoiden köyhyyttä.
“Rahoitus on se joka ohjaa.”
Raekallio Corp:in vakiintuneesta tuotantomallista on hyötyä muillekin
Myös Raekallio Corp. on ryhtynyt tuottamaan heitä lähellä olevien taiteilijoiden teoksia osa- tai yhteistuotantoina. Koreografi Valtteri Raekallio on aloittanut Helsinki Dance Companyn johtajana tänä syksynä eikä hänen nimeään kantava ryhmä tuota hänen uusia teoksiaan tällä hetkellä.
Toiminnanjohtaja Katri Koivuneva kuvailee ryhmällä olevan pitkälle kehitetyn hallinto- ja tuotantorakenteen, jota halutaan ylläpitää ja hyödyntää laajemminkin tanssikentän toimijoiden eduksi.
“On tärkeää pitää kiinni asioista, joita on saatu aikaan 10 vuodessa, ja kehittää niitä, luoda jatkuvuutta.”
“Tuotanto on oikeastaan aika putkimainen prosessi, kun se on hallussa. Me tarjoamme osaamista ja resursseja siihen, mikä taas vapauttaa taiteilijat taiteelliseen työhön.”
Esimerkiksi Resurrecting Dead Darlings -teoksen yhteistuotannossa taiteellinen osuus tuli Thar Be Dragonsilta (tanssitaiteilijat Ryan Mason ja Annamari Keskinen), tuotanto, hallinto ja viestintä Raekallio Corp:ilta ja tila Kekäläinen & Companylta.
Käytännössä, produktiosta riippuen, Raekallio Corp. työllistää taiteilijoita ja maksaa heidän palkkansa, vakuutukset, työterveyden jne. Joissakin tapauksissa taiteilijoilla voi olla apuraha omaan työskentelyyn tai tuotantoon – ja Raekallio Corp. voi tukea hakemusten tekemisessä.
Koivuneva laskee, että tällaisessa yhteistyömallissa säästetään kuluissa verrattuna siihen, että jokaisella olisi oma hallintonsa ja tuotantonsa.
Juuri nyt rahoitusrakenteesta puuttuu pitkäjänteisyyttä
Viime aikoina on paljon puhuttu jopa toimijoiden yhdistämisestä toimintakykyisemmiksi yksiköiksi, mutta Koivunevan mielestä se ei ole realistista niin kauan kuin monivuotisia toiminta-avustuksia ei jaeta. Toimintojen yhdistymisprosessi vaatii hallinnollista työtä ja alkuun myös resursseja, jotka voivat olla perustoiminnasta pois.
“Yhden vuoden perspektiivillä ei kannata ryhtyä yhdistymistoimenpiteeseen, joka vie enemmän aikaa. Yhteistyön onnistuminen vaatii pitkäjänteisyyttä”, Koivuneva arvelee.