CAROUSEL-tutkimushankkeessa yhdistettiin tekoäly, virtuaalitodellisuus ja tanssi auttamaan yksinäisiä. Kansainvälisessä tutkimushankkeessa hyödynnettiin myös taiteilijoiden osaamista.
Internetillä on potentiaali tuoda ihmisiä yhteen eri puolilta maailmaa. Vuorovaikutus netin välityksellä on kuitenkin hyvin yksiulotteista: siitä puuttuvat sanattomat tavat ilmentää tunteita ja kokemus toisen ihmisen läsnäolosta.
Netin kasvoton vuorovaikutus ja lisääntynyt yksinäisyys olivat lähtökohtia EU-rahoitteiselle CAROUSEL-tutkimushankkeelle. Hankkeen tavoitteena on ollut tuoda internetiin lisää inhimillisiä tunteita ja luoda teknologiaa, jonka avulla voisi tuntea toisen ihmisen läsnäolon, vaikka ei olisikaan fyysisesti samassa tilassa. Mikäpä olisi parempi keino tutkia sanatonta, kehollista vuorovaikutusta ja läsnäoloa, kuin tanssi?
Hankkeen tutkijat valitsivat paneutua virtuaaliseen vuorovaikutukseen nimenomaan tanssin kautta, sillä se on kehollista kommunikaatiota ja ihmiselle luontaista toimintaa. Tanssiessa yhdessä toisen kanssa syntyy syvä sanaton yhteys: pitää keskittyä toiseen ja seurata toisen liikettä. Lisäksi tanssi saa ihmisen liikkumaan, ja tuottaa hyvää oloa yksinäiselle myös tätä kautta. Hankkeen tutkijoiden haasteena on ollut jäljentää virtuaalisesti kaikki tanssiin liittyvät aistikokemukset: näkö, kuulo ja kosketus, ja niiden kautta syntyvä välitön vuorovaikutus.
Tekoälytanssija jäänmurtajana
Hankkeen aikana luotiin tekoälyn operoima virtuaalinen tanssipari, joka voi itseohjautuvasti tanssia joko yksittäisen ihmisen tai ryhmän kanssa. Virtuaalista tanssiparia opetettiin tallennetulla liikemateriaalilla, jota tuottivat niin ammattitanssijat kuin hankkeen tutkijat itse. Ideana on, että tekoälytanssija toimii jäänmurtajana, ja virtuaalisessa tilassa digitaalisina avatareina näyttäytyvät oikeat ihmiset voivat liittyä mukaan ja tanssia yhdessä kukin omassa kodissaan.
Teknologian ja tieteen ammattilaisten lisäksi CAROUSEL-hankkeessa on hyödynnetty taiteilijoiden osaamista. Saksalainen tanssija Alexandra Schmuklermann oli mukana tutkimusassistenttina. Hän näkee virtuaalitanssilattian mahdollisuutena myös ammattitanssijan työlle:
“Jos esimerkiksi haluaa tehdä yhteistyötä USA:ssa asuvan koreografin kanssa, se voi tulla kalliiksi. Mutta jos voisikin tavata tässä virtuaalisessa tilassa ja tanssia yhdessä, jopa tehdä koreografiaa yhdessä”, hän visioi EU:n Horizon-verkkojulkaisun haastattelussa.
Hanketta koordinoi saksalainen tekoälyn tutkimuskeskus, Deutsche Forschungszentrum für Künstliche Intelligenz (DFKI). Suomesta hankkeessa oli mukana Aalto yliopisto. Hankerahoitus päättyi viime vuoden lopulla, mutta jatkossa tutkijoiden tavoitteena on kehittää virtuaalisen tanssilattian teknologiaa kuluttajamarkkinoille soveltuvaksi.