Onomatopoiesis on Petri Kekonin sooloteos, joka tutkii sanan, liikkeen ja rytmin välistä yhteyttä. Teos sukeltaa liikkeen ytimeen, tuoden esiin sen ilmaisun juuret.
Alunperin sooloideasta lähteneestä työstä tuli trio, kun ryhmään liittyivät mukaan sanataiteilija, räppäri Laineen Kasperi sekä muusikko, lyömäsoitintaiteilija Mika Kallio.
Onomatopoiesis on lavarunoutta. Teos rakentuu kahdesta pääosasta: Kekonin fyysisesti tulkitsemasta liikemateriaalista ja Laineen Kasperin tuottamasta spoken word -ilmaisusta. Nämä osat ovat jatkuvassa liikkeessä ja vuorovaikutuksessa, välillä erottuen, sekoittuen ja lopulta yhdistyen. Yhdistävä liimana ja sopan hämmentäjänä toimii Mika Kallion loihtimat rytmit ja äänimaisemat.
Teoksen pohjalla on Kekonin elämänmittainen tutkimus liikkeen ja äänteen keskinäisistä suhteista: Kun liike syntyy, tapahtuma saa useimmiten sanallisen muodon joko mieleen tulevan käsitteen tai tuntemuksen muodossa. Liiketapahtuman tuloksena syntyy myös onomatopoeettista hölynpölyä.
Teos loihtii esiin liikkeellisen ja äänellisen ilmaisun alkumeren.
Sanataide ja esitys: Laineen Kasperi
Äänimaisema, lyömäsoittimet, muusikko: Mika Kallio
Valosuunnittelu: Erno Seppälä
Pukusuunnittelu: Maria Sirén
Lisätietoja