Mitä on taikuus? Miksi tietyt asiat nähdään yleisesti taikuutena ja toiset arkisina ilmiöinä? Tätä taikuri–kuvataiteilija Kalle Nio on monesti miettinyt. Nion uusi näyttämöteos Tempo sai ensi-iltansa osana Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistoa elokuussa.
Teksti: Emma Vainio | Finnish Circus & Dance in Focus
Artikkelin alkuperäinen versio julkaistiin englanniksi Finnish Circus & Dance in Focus -lehdessä tammikuussa 2025.
Monitaiteinen, kansainvälisenä yhteistuotantona toteutettava Tempo (2025) on Kalle Nion ja koreografi Fernando Melon ensimmäinen yhteistyö. Teos yhdistää taikaa, teatteria, tanssia ja nukketeatteria. Esityksen keskiössä on vähäpätöinen tapahtuma, joka saa suuret mittasuhteet paljastaessaan elämän haurauden.
“Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita, joita emme kykene selittämään”, Nio pohtii. “Harva osaa sanoa, miten lentokone pysyy taivaalla tai kuinka jääkaappi toimii. Emme kuitenkaan pidä niitä taikuutena, vaan arkipäiväisinä asioina.”
Tempon italiankielinen nimi viittaa aikaan, sekä samalla myös rytmiin. “Nimen kaksimerkityksisyys on mielenkiintoinen: sydän antaa elämälle rytmin, mutta samalla se laskee kuin sekuntikellon tavoin elinaikaamme”, Nio avaa.
Taikuuden ammattilaiseksi 14-vuotiaana
Pikkupoikana Kalle Nio harjoitteli ahkerasti taikurilaatikosta opittuja temppuja. 14-vuotiaana hän teki jo taikuutta työkseen. “Voitin junioritaikureiden Suomen mestaruuden vuonna 1996, minkä jälkeen pääsin esiintymään televisio-ohjelmiin. Keikkoja tuli tosi paljon, enkä ole sen jälkeen juuri muita töitä tehnyt”, hän kertoo.
Nio esitti nuorena viihteellisiä taikanumeroita juhlissa, yritystilaisuuksissa sekä Suomen ja Ruotsin väliä seilaavilla risteilyaluksilla. Pian pelkkä taikatemppujen esittäminen alkoi kyllästyttää. “Väylä tuntui tosi suppealta. Olin viihdyttäjä, eikä taiteellisuudelle jäänyt yhtään tilaa”, hän avaa turhautumistaan. “Taikureiden oletetaan usein tuovan yleisölle iloa ja hämmästystä. Minua kiinnostaa käsitellä myös muita tunteita.”
Näistä lähtökohdista syntyi WHS, yksi Suomen ensimmäisistä nykysirkusryhmistä, jonka Nio perusti yhdessä jonglööri Ville Walon ja pukusuunnittelija-lavastaja Anne Jämsän kanssa.
WHS:n ensimmäinen teos Odotustila kiersi yli kymmenen vuotta
WHS:n ensimmäinen teos Odotustila (2003) yhdisti jongleerauksen ja taikuuden videoprojisointeihin. Surrealistinen, teknisesti vaativa teos oli menestys: ryhmä päätyi kiertämään sen kanssa yli kymmenen vuoden ajan Euroopassa, Aasiassa sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa.
Tähän päivään mennessä WHS on esiintynyt teatteri- ja nukketeatterinäyttämöillä, festivaaleilla ja sirkuksissa jo yli kolmessakymmenessä maassa. Lisäksi ryhmä ylläpitää Helsingissä näyttämöä, jonka ohjelmistossa nähdään visuaalista teatteria ja elokuvia.
Nio: Taikuudessa ja kuvataiteessa on paljon samaa
Kun pitkien koronasulkujen jälkeen teattereiden ovet taas aukesivat, Nio huomasi, kuinka paljon oli kaivannut katsomossa istumista. “Esitystilanne on täysin poikkeuksellinen verrattuna mihinkään muuhun nykyajassa”, taikuri miettii. Se on yksi ainoista paikoista, missä ihmisten täytyy todella sulkea puhelimet kahdeksi tunniksi, keskittyä yhteen asiaan ja olla aivan hiljaa.
“Juuri siksi esittävä taide on tässä ajassa tärkein taidemuoto. Esityksen katsomiskokemus toimii radikaalina vastakohtana kaikelle muulle, mitä nykymaailma tarjoaa.”
Vuonna 2024 Nio työskenteli taikuuden asiantuntijana Lontoossa toimivalle Gandini Juggling -ryhmälle. Teos Hekka sai ensi-iltansa joulukuussa 2024 Ranskassa. “Teos leikittelee hauskasti taikuuden ja jongleerauksen välisillä eroilla”, Nio sanoo. “Esimerkiksi manipulaatiotemppu, jossa pallot ilmestyvät ja katoavat, muuttuu hyvin erilaiseksi kun kuusi jonglööriä tekee sen samanaikaisesti.”
Kiinnostus liikkuvaan kuvaan syntyi yläasteikäisenä skeittivideoista
Kalle Nio on paitsi taikuri ja ohjaaja, myös kuvataiteilija. Hän näkee taikuudessa ja taiteessa paljon samaa. Taide voi parhaimmillaan muuttaa sitä, miten näemme maailman – vähän samalla tavoin kuin taikatemppu tai loitsu.
Maalauskone pohti luovuuden roolia automatisoituvassa maailmassa
Kiinnostus liikkuvaan kuvaan sai alkunsa, kun Nio rupesi yläasteikäisenä kuvaamaan skeittivideoita. “Skeittaaminen kiinnosti, mutta minulla ei ollut siihen lahjoja eikä tarpeeksi uskallusta. Kuvaamisesta sain hyvän syyn olla mukana mukana skeittiporukoissa ja -puistoissa.”
Syksyllä 2023 Nio kuratoi Etelä-Suomessa, Keravalla sijaitsevaan taidemuseo Sinkkaan näyttelyn, jossa oli mukana yhteensä 18 taikuria ja kuvataiteilijaa kymmenestä eri maasta. Nio kokosi näyttelyvieraiden ihmeteltäväksi mm. peili-illuusioita, kokeellista korttitaikuutta, mekaanisia taikakoneita sekä tilassa leijailevan kummituksen, jonka taustalla on Ranskan kuuluisimpiin nykytaikureihin ja ”Magie Nouvelle” -liikkeeseen kuuluva Etienne Saglio.
Kalle Nion ja kuvataiteilija Leena Nion installaatio Maalauskone (2021) toi puolestaan ripauksen taikuutta espoolaiseen taidemuseo EMMAan. Teoksessa on suuri, puinen laatikko, jonka sisällä taidemaalaus valmistuu kuin itsestään, ilman että kukaan näyttäisi tekevän sitä.
Mikä on luovuuden ja taiteen merkitys tässä ajassa? Maalauskoneen ideana oli pohtia taiteilijan roolia kiihtyvää tahtia automatisoituvassa maailmassa. “Ihmisillä on nykyisin vahva usko siihen, että teknologia ratkaisee kaikki ongelmat, ja tekoäly pystyy tekemään jopa taidetta. Me toimme kommenttina museoon taikuuden avulla toimivan koneen, joka tekee öljyvärimaalauksia esillä olevaan näyttelyyn”, taikuri kertoo.
Nio lainaa ideoita 200 vuoden takaa
Kalle Nio käyttää työskentelyssään uusinta video- ja äänitekniikkaa, mutta lainaa samalla jatkuvasti tekemisen tapoja kaukaa historiasta. Esimerkiksi teos The Green (2019), jossa todellisuuden ja harhan välinen raja tyylikkäästi ja tarkoin harkiten hämärtyy, lainaa monia ideoita 1800-luvun näyttämötaikuudesta.
Nio avaa, että taikuus on taiteenlajina siitä erityinen, että sitä on dokumentoitu paljon. Vanhoista taikurikirjoista pystyy selvittämään ihan pientenkin yksityiskohtien historian – esimerkiksi miten korttipakkaa pidetään kädessä tai kuinka ihmisen saa leijumaan.
”Yleensä mukana on aina viittaus, mistä temppu on peräisin ja kuka sen on esittänyt ensi kertaa”, Nio valaisee. “Moni lähimmistä kollegoistani on kuollut jo 200 vuotta sitten.”