Omin sanoin -artikkelisarjassa julkaisemme sirkuksen ja tanssin kentän omaäänisiä puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista. Heli Keskikallio ja Elina Hauta-aho kertovat Uudenmaan vapaan kentän toimijoiden yhdessä luomasta visiosta, uudesta tanssinkeskuksesta, joka toimisi alueen taiteilijoiden tukikohtana ja vastaisi konkreettisesti kentän tarpeisiin.
Artikkeli on Heli Keskikallion ja Elina Hauta-ahon kirjoittama yhteenveto Tanssille ry:n ja Yhteisö Tanssii ry:n joulukuussa 2025 järjestämästä keskustelutilaisuudesta.
Uudenmaan tanssinkeskus – mitä se voisi olla?
Joulukuussa 2025 järjestimme Tanssille ry:n ja Yhteisö Tanssii ry:n nimissä kaikille Uudenmaan tanssin ammattilaisille avoimen keskustelu- ja ideointitilaisuuden otsikolla “Kollegakahvit: Uudenmaan tanssinkeskus – mitä se voisi olla?”. Kokoonnuimme pohtimaan tanssin kentän nykyisiä haasteita ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Tapaamisen aikana kartoitettiin alueen tanssitaiteilijoiden tarpeita, toiveita ja unelmia sekä etsittiin konkreettisia ratkaisuja alan kipukohtiin Uudellamaalla. Avaamme ja tiivistämme keskustelutilaisuuden pohdintoja tässä artikkelissa.
Taustaa
Uudenmaan alueelta on puuttunut tanssin aluekeskus siitä lähtien, kun Zodiak – Uuden tanssin keskus luopui Etelä-Suomen tanssin aluekeskuksen toiminnoista vuonna 2022. Tämä on merkittävä puute, sillä Uudellamaalla asuu ja toimii määrällisesti eniten tanssin ammattilaisia Suomessa.
Tanssille ry:n ja Yhteisö tanssii ry:n hallituksen jäsenistä sekä muutamasta vapaasta tanssitaiteilijasta koostuva työryhmä on tehnyt selvitys- ja pohjustustyötä vuodesta 2023 alkaen mahdollisuuksista luoda alueelle uusi Uudenmaan tanssinkeskus. Pitkän aikavälin tavoitteena on luoda kestävä rakenne tanssitaiteen ammattilaisten työn tueksi – erityisesti vapaan kentän toimijoille, joiden työskentelyedellytykset ovat usein hauraita ja sirpaleisia.
Tähän mennessä työryhmä on Kollegakahvit-tilaisuuden ja rahoitushakemuksien tekemisen lisäksi muun muassa tavannut aloitteen nimissä muita tanssialan toimijoita kuten Tanssin Talon ja Circus & Dance Finlandin (Sirkuksen ja tanssin tiedotuskeskuksen) väkeä. Työtä jatketaan myös vuonna 2026 hankerahoituksia hakemalla, ja esimerkiksi tämän artikkelin julkaisemisen muodossa. Aloitetta ovat olleet edistämässä Tanssille ry:ltä Heli Keskikallio ja Elina Hauta-aho, Yhteisö tanssii ry:ltä Marja Korhola, monessa roolissa tanssinkentällä toimivat Elsa Heikkilä ja Laura Lehtinen, sekä Kollegakahveilta mukaan hypänneet tanssitaiteilijat Maija Nurmio, Kirsi Tikka ja Iiris Hildén.
Alan suurimmat haasteet ovat rahoitus, tilat ja yhteisön rakenteet
Kollegakahvit-tilaisuuden keskusteluissa nousi esiin kolme laajaa ongelmakokonaisuutta, jotka vaikuttavat merkittävästi tanssin ammattilaisten arkeen alueella: rahoituksen riittämättömyys ja epävarmuus, tilapula sekä yhteisöllisten rakenteiden puute.
Rahoituksen osalta tilanne koetaan kestämättömäksi. Avustusten ja apurahojen kriteerit ovat tiukkoja sekä vaihtelevia ja rahoitusta on kokonaisuudessaan liian vähän. Kilpailu on kovaa, ja jo olemassa olevan työn jatkaminen osoittautuu usein vaikeaksi rahoittaa. Työllisyys on epävarmaa, eikä alalla ole riittäviä työllistäviä rakenteita. Työnantajavelvoitteisiin liittyvä osaaminen on hajanaista, ja osa rahoituksista edellyttää taustalle yhdistystä, mikä vaikeuttaa yksittäisten taiteilijoiden toimintaa. Pitkäjänteinen suunnittelu on taloudellisen epävarmuuden takia lähes mahdotonta, eikä työkyvyn ylläpitämiseen ole riittäviä resursseja. Moni tilaisuudessa koki vaikutusmahdollisuutensa oman uransa suuntaan heikoiksi, ja alanvaihdon myötä arvokasta osaamista katoaa tanssin kentältä.
Keskusteluissa nousi esiin tilapula, joka on toinen keskeinen haaste alueella. Harjoitus- ja esitystilat ovat kalliita, ja esitystiloja on vaikeasti saatavilla. Yksittäisillä taiteilijoilla ei useinkaan aina ole pääsyä kaikkiin tiloihin ilman taustaorganisaatiota. Esityksiä järjestetään yhä useammin ei-konventionaalisissa tiloissa, mikä vaatii erityisosaamista ja lisää työkuormaa. Tilojen saavutettavuus ei ole pelkästään taloudellinen kysymys, vaan myös rakenteellinen: kuka pääsee eri tiloihin, millä ehdoilla ja millä tuella.
Kolmas keskeinen esiin tullut teema liittyy yhteisön rakenteisiin. Työ on usein yksinäistä, ja kilpailu alueen taiteilijoiden välillä koetaan kovaksi. Mahdollisuudet työn tekemiseen ovat kaventuneet, mikä heikentää kentän monimuotoisuutta ja -äänisyyttä. Puuttuvat rakenteet estävät useampia taiteilijoita rakentamasta pitkäjänteistä ammatillista kehitystä ja työllistymistä omista lähtökohdistaan käsin.
Miten uusi tanssinkeskus vastaisi haasteisiin?
Vastauksena näihin haasteisiin Kollegakahvit-tilaisuuden keskusteluissa hahmottui visio uudesta tanssinkeskuksesta, joka toimisi alueen taiteilijoiden tukikohtana ja vastaisi konkreettisesti vapaan kentän tarpeisiin.
Keskuksen keskeiseksi tehtäväksi nähtiin tilojen tarjoaminen monipuoliseen käyttöön: esityksiin, harjoitteluun, työskentelyyn ja kokoontumiseen. Verkostomainen toimintamalli yhteistyössä Uudenmaan kaupunkien, muiden alan toimijoiden ja järjestöjen kanssa mahdollistaisi tyhjäkäytöllä olevien tilojen hyödyntämisen eri puolilla aluetta. Samalla tavoiteltaisiin pysyvää omaa tilaa, joka toimisi yhteisön kotipesänä ja loisi jatkuvuutta toimintaan.
Tanssinkeskus tukisi tanssitaiteilijoiden ammatillista kehittymistä. Keskuksen toimintaan sisältyisi Tanssille ry:n ja Yhteisö tanssii ry:n perustoiminta, eli ammatillisen tuen tarjoaminen aamutuntien, työpajojen ja residenssitoiminnan muodossa tanssitaiteilijoille niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Keskus työllistäisi ammattilaisia yhteisötaiteen ja opetustoiminnan parissa sekä tukisi ammatillista kasvua tarjoamalla tuotannollisia tukipalveluja ja pitkäjänteisiä kehityskeskusteluja.
Vertaistoiminta, kuten kollegakahvit, laboratoriot ja yhteiset ideointialustat, vahvistaisivat edelleen kentän sisäistä dialogia. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena voisi olla tanssinkeskuspalkkojen mahdollistaminen alueen tanssitaiteilijoille heidän itse määrittelemissään projekteissa erilaisissa ympäristöissä.
Keskeiseksi keskusteluissa nähtiin myös tuotannollisten ja hallinnollisten palveluiden tarjoaminen. Keskus voisi toimia projektien osatuottajana ja yhteistyökumppanina, tarjota laskutuspalvelua keikkatyöhön sekä tuottajapalveluita, kuten tiedotusta, hakemusapua sekä sopimus- ja verokonsultointia.
Tilapankki kokoaisi yhteen tiedon Uudenmaan harjoitus- ja esitystiloista, myös pienistä ja vaihtoehtoisista, ja taiteilijapankki esittelisi alueen tekijöitä ja teoksia. Samalla keskus toimisi tärkeänä kulttuuripalveluiden tuottajana kunnille ja vahvistaisi alueellista taidetoimintaa.
Esitystoiminnan osalta keskusteluissa korostui moniäänisyys ja saavutettavuus. Tavoitteena olisi toteuttaa esityksiä eri puolilla Uuttamaata, paikallisesti ja kiertäen, sekä vahvistaa paikallistaiteilijoiden näkyvyyttä. Ohjelmiston kuratointi tukisi aidosti tanssitaiteen monimuotoisuutta ja moniäänisyyttä. Tanssinkeskus vahvistaisi osaltaan tanssitaiteen asemaa Uudellamaalla tuoden yleisöille saataville saavutettavia ja monimuotoisia tanssitaiteen sisältöjä.
Yhteisötyö ja hyvinvointipalvelut nähtiin merkittävänä osana toimintaa. Keskus voisi tarjota työpajoja ja taidetoimintaa erilaisille yhteisöille sekä kehittää toimintamalleja, joiden vaikutuksia voidaan mitata ja vahvistaa pitkäjänteisesti. Myös työhyvinvointiin suunnatut palvelupaketit – esitykset, luennot ja muut taiteilijoiden osaamista hyödyntävät kokonaisuudet – laajentaisivat tanssin roolia yhteiskunnassa.
Kohti verkostomaista ja monimuotoista tanssinkeskusta
Keskustelujen pohjalta piirtyi kunnianhimoinen visio verkostomaisesta ja monimuotoisesta tanssinkeskuksesta, joka rakentaa puuttuvaa alueellista infrastruktuuria ja vahvistaa tanssin kenttää kokonaisuutena. Toiminta perustuisi resurssiviisauteen, tilojen ja osaamisen jakamiseen sekä erilaisten sidosryhmien etsimiseen. Vapaille taiteilijoille avautuisi tiloja ja työskentelymahdollisuuksia myös muiden toimijoiden kautta, esimerkiksi toimistotiloja kokoontumiseen.
Pysyvä fyysinen tila toimisi yhteisön kotipesänä, ja verkostomainen toimintatapa ulottuisi laajasti alueelle. Keskeistä olisi tanssinkeskuksen jäseniä aktivoiva toiminta, jossa vastuuta ja valtaa jaettaisiin myös jäsenistölle. Tanssinkeskus loisi mahdollisuuksia myös sukupolvien väliselle tiedonvaihdolle, joka vahvistaisi kentän jatkuvuutta. Lisäksi uusi tanssinkeskus loisi edellytyksiä suurempien hankerahoitusten, kuten EU-tuen, hakemiseen.
Keskustelutilaisuudessa hahmottui yhteinen unelma tanssinkeskuksesta, joka ei ole vain tila tai organisaatio, vaan rakenteellinen muutos: yhteinen alusta, joka tekee tanssityöstä kestävämpää, näkyvämpää ja vaikuttavampaa Uudellamaalla. Aloitteen eteen työtä tekevä työryhmä näkee, että tässä kriisien ja vastakkainasettelujen ajassa on tärkeää unelmoida isosti, yhdistää voimia taiteen nimissä, sekä pyrkiä pala palalta kohden näitä Kollegakahveilla nousseita ajatuksia ja visioita!