Zodiak esittää Laura Jantunen: ympyrät, jotka kuvittelevat olevansa viivoja

Laura Jantusen ympyrät, jotka kuvittelevat olevansa viivoja on tanssitaidetta ja nykymusiikkia yhdistävä teos, joka tarkastelee suuntautumattomuuden kokemusta eli disorientaatiota arkisena ja ohimenevänä kehollisena kokemuksena. Se on lempeää ja leikkisää anarkiaa konservatiivisuutta ja pysyvyyden kaipuuta vastaan.

Teoksessa eletään jatkuvan muutoksen tilassa ja tehdään siitä asutettu paikka. Sen kautta tekijät ehdottavat, että antautuisimme hämmennyksen ja epävakauden aikaansaamalle huojuvuuden tunteelle, vakaan ja turvallisen sijaan; Mitä jos suuntautumattomuuden kehollinen kokemus olisikin olemassaolomme perusta ja avain jatkuvan epävarmuuden käsittelemiseen?

Usein kielteisenä nähtyä disorientaatiota lähestytään teoksessa luovana tilana, joka avaa uusia näkökulmia aikaamme ja sen kriiseihin. Näyttämölle asettuvat tunnistettava ja tunnistamaton, paikantunut ja paikantumaton, tiedetty ja ei-tiedetty yhtä aikaa, rinnakkaisina. Tämä synnyttää huojuvia, ristiriitaisia ja alati muotoaan hakevia hetkiä. Hämmennys ei ole merkki eksymisestä, vaan tietoinen katkos, jonka kautta uusi voi muotoutua rauhassa.

Säveltäjä Leevi Räsäsen prosessipohjaisessa sävellystyössä lopputulos ei ole ennalta tiedetty, vaan se venyy, muokkautuu ja sulautuu toistuvasti työn edetessä. Teoksen jousisoittimille sävelletty musiikki rakentuu vapaasti sijoiteltavista moduuleista, jotka on äänitetty etukäteen. Ne muovautuvat osaksi koreografiaa harjoitusprosessin edetessä. Näin myös teoksen äänellinen ulottuvuus lähtee hajanaisesta ja paikantumattomasta tilasta.