Heli Keskikallio ja työryhmä Seireenien laulu

Feminiinin voimaa esiintuova esitys, jossa ihmisäänet ja tanssi kietoutuvat yhteen.

Seireenien laulu on vaiennettujen äänien puolestalaulu, -kuiskaus ja -huuto. Se avaa ambivalentin, feminiinisyyttä kaikuvan maiseman, jossa kuiskailevat, laulavat, nauravat, kirkuvat, huohottavat, hymisevät ja aaltoilevat ruumiit muodostavat soivia, väriseviä, tuntuvia, tilallisia ja muuntuvia äänikudelmia.

Esitys on inspiroitunut Seireeneistä, jotka filosofi Adriana Cavareron mukaan ovat “vaarallisimpia äänellisiä olentoja, joita länsi on koskaan kuvitellut.” Seireenien äänessä kaikuu se mikä kulttuurisesti mielletään vaaralliseksi ja ylijäämäksi, sen aistillisuuden voimassa piilevän vaaran vuoksi. Odysseuksen purjehdittua Homeroksen Odysseiassa seireenien ohi turvallisesti järjen voiman avulla, laulut ovat haavoittuneet.

Haluamme aloittaa uudestaan laulamisen ja sen kuuntelun, sekä samalla työstää aistista (ja sen vaaraa) takaisin tähän maailmaan. Kuuntelemalla seireenien lauluja, haluamme kutsua yleisön mielikuvittelemaan kanssamme eräänlaista utopiaa rajoittamattomasta feminiinisyydestä.

Esityksen taustalla on feminiinin vaientamisen historia. Feminiini sysätään usein syrjään, ja edelleenkin hiljennetään – tai se hiljentää itsensä, koska se on opetettu siihen. Tämä voi liittyä naiseksi itsensä identifioivien mykistettyyn historiaan, mutta myös kaikkeen muuhun feminiiniin kokemusmaisemaan ja feminiiniin olemiseen. Feminiiniä energiaa ja kokemusta on kaikkialla. Mitä jos otamme sen vakavasti ja annamme sille tilaa?

Tukijat: Koneen säätiö ja Helsingin kaupunki
Residenssit: Saaren kartano, Vanhan kaivoksen residenssi