Tanssin Aika -festivaali järjestetään tänä vuonna Jyväskylässä yhdeksättätoista kertaa. Vajaan 20 vuoden aikana festivaali on noussut merkittävään asemaan Suomen esittävän taiteen tapahtumakartalla.
Vuosittain järjestettävä festivaali esittelee ohjelmistossaan niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin tekijöitä ja teoksia. Tänä vuonna ohjelmassa on yhteensä kuusi teosta, joista puolet ovat ulkomaisia ja puolet kotimaisia. Ulkomaista tarjontaa edustavat Samira Elagozin Seek Bromance, Meytal Blanarun Dark Horse ja Alma Söderbergin New Old. Kotimaisina teoksina festivaalilla nähdään Janina Rajakangas Projektin Venus, Elli Pulkkisen Supersankari ja Veli Lehtovaaran & työryhmän uutuusteos Kunnes avartuu. Esitysohjelmiston lisäksi festivaali sisältää muun muassa demoja, tanssielokuvien illan, työpajoja ja sunnuntaibrunssin keskusteluineen.
Festivaalin edellisen taiteellisen johtajan Janina Rajakankaan kolmevuotiskausi päättyi viime vuoden festivaaliin, ja uudeksi taiteelliseksi johtajaksi valittiin viime syksynä Jyväskylästä kotoisin oleva tanssitaiteen maisteri Veli Lehtovaara. Hän on työskennellyt menestyksekkäästi kansainvälisen tanssin ja kokeellisen teatterin kentällä yli 15 vuoden ajan, myös Brysselistä käsin ja on tehnyt koreografina ja esiintyjänä yhteistyötä merkittävien kotimaisten ja ulkomaisten taiteilijoiden ja ryhmien kanssa.
Kysyimme Lehtovaaralta ensimmäisen johtamansa festivaalin kynnyksellä, mitä tänä vuonna on luvassa ja millaisissa tunnelmissa festivaalia on tehty.
Miten festivaalille saapuva katsoja voi odottaa tämän vuoden ohjelmiston eroavan esimerkiksi edellisten kolmen vuoden festivaaleista?
– Vuoden 2024 festivaalilla yleisöä odottaa rikas ohjelmisto; Herkkä, kaunis ja väkevä katsaus siihen miten taiteilijat ammentavat luovan voimansa ruumiillisista kokemuksista ja muodonmuutoksista, jotka ovat elämälle välttämättömiä.
– Useat teoksista ovat syvästi henkilökohtaisia ja siksi ne kykenevät sekä koskettamaan että horjuttamaan. Ohjelman sisällössä on nähtävissä kaksi temaattista juonnetta, patriarkaalisen perinnön ja kuorman purkaminen ruumiillisella tasolla, sekä suhde sosiaalisiin- ja luonnon ympäristöihin.
Entä onko festivaalin ohjelmassa jotain läpileikkaavia teemoja tai muuta, johon toivoisit katsojien kiinnittävän erityisesti huomiota?
– Yhteisöllisyys, joka arvostaa kokemusten moninaisuutta ja sallii erimielisyyden, on elossa, jatkuvassa muutoksessa ja itseään uudelleen luovassa tilassa. Näen, että tämä on festivaalin lähtökohta ja eetos.
– Festivaalilla voi kokea teoksia ja kohdata taiteilijoita, jotka eivät ole aikaisemmin Suomessa vierailleet. Ohjelmassa näkyy paikallisuus ja kansainvälisyys. Oma tanssin polkuni Jyväskylästä, Helsingin kautta Brysseliin vaikuttaa taustalla. Asuessani kymmenen vuotta ulkomailla, tutustuin valtavaan määrään kiinnostavia taiteilijoita ja teoksia. Olen kiitollinen, että voin kutsua heistä joitain esiintymään Keski-Suomeen.
Millainen prosessi festivaalin kehittäminen ja ohjelmiston kokoaminen on ollut taiteellisen johtajan näkökulmasta?
– On ihme, että näissä yhä vaikeammaksi käyvissä olosuhteissa, joissa taiteilijat ja taiteen mahdollistavat organisaatiot toimivat voi syntyä taiteellisesti korkeatasoisia teoksia. Juhla olkoon vastarintaa kulttuuria tuhoavalle politiikalle.
– Festivaalien kehittäminen ja toiminnan vastuullisuus muuttuvat suunniteltujen leikkausten myötä mahdottomiksi vaatimuksiksi toteuttaa. En usko, että tämä on sattumaa vaan linjassa valtaapitävien arvojen kanssa.
– Todellisuus ei mielestäni ole yksin looginen, tekninen tai taloudellinen vaan perinjuurin myös poeettinen, ja siksi tarvitsemme taidetta jäsentämään ymmärrystä maailmoista, joissa elämme ja joita toimintamme luo.
Tanssin Aika -festivaali Jyväskylässä 25.–29.9.2024. Festivaalin päänäyttämönä toimii Kulttuuritalo Villa Rana.