Tanssitaiteilija ja tanssi-liiketerapeutiksi valmistuva Outi Markkula asettuu Liitoksen uudessa artikkelissa ”Tositaidetta vai hyvinvointitaidetta – saako taiteen terapeuttisista merkityksistä puhua?” tanssitaiteen terapeuttisten merkitysten äärelle ja kysyy, mistä syntyy vastakkainasettelu ”hyvinvointitaiteen” ja ”tositaiteen” välille. Miksi niin sanotulla ”hyvinvointitaiteella” on niin negatiivinen kaiku?
”Oma kokemukseni on, että taiteen terapeuttisista ja hoitavista tekijöistä ei puhuta kovin paljon. Tämän artikkelin kirjoittaminenkin tuntuu jännittävältä. Ikään kuin taiteen terapeuttisuudesta puhuminen uhkaisi työskentelyn taiteellista arvoa tai suorastaan muuttaisi sen joksikin muuksi – vaikkapa hoivataiteeksi, soveltavaksi taiteeksi tai kulttuurihyvinvoinniksi.”
Tanssitaiteen terapeuttisten merkitysten toteaminen ei tee siitä pelkkää välinettä hyvinvoinnin lisäämiseen tai poista siltä sen taiteellista arvoa:
”Toivon, että sekä taiteilijat että taiteen arvioijat osaisivat mahdollisimman laajasti tunnistaa ja arvostaa taiteen erilaisia merkityksiä ja hyötyjä. Terapeuttiset ulottuvuudet ovat yksi taiteen olemassa oleva merkitys. Ruumiillisuuden kautta esimerkiksi tanssitaide liukuu kuin väistämättä terapeuttisen alueelle, sillä oma keho on hyvin henkilökohtainen paikka – minuutemme ydinpaikka. Lisäksi monet taiteilijat hakeutuvat työssään henkilökohtaisesti merkityksellisten aiheiden äärelle, mikä on monella tapaa arvokasta ja tärkeää eikä tee taiteesta vähemmän kunnianhimoista.”
Liitos on tanssi- ja sirkustaiteilijoiden, koreografien ja tanssinopettajien ammatillisiin kysymyksiin keskittyvä verkkolehti, jota julkaisee Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat (STST).
Lisätietoja