Esittävissä taiteissa korostuu yhdessä tekeminen ja ryhmätyö. Ehkä juuri sen tähden suurin osa esittävien taiteiden vapaan kentän ammattilaisista asuu siellä, missä on kollegoita ja minne on muodostunut alan rakenteita: pääkaupunkiseudulla tai suurissa kaupungeissa. Mutta millaisia mahdollisuuksia taiteen tekemiseen voi löytää pieneltä paikkakunnalta? Tanssitaiteilijat Riina Kalmi ja Saara Merenselkä sekä sirkustaiteilijat Marjut Hernesniemi ja Myrsky Rönkä kertoivat työstään.
Teksti: Johanna Mäkelä
Riina Kalmi asuu Isojoella, joka on alle kahden tuhannen asukkaan kunta Etelä-Pohjanmaalla. Hän on paikkakunnan ainoa tanssitaiteilija. “Nykytanssin näkökulmasta työskentelen periferian periferiassa.” Tämän Riina kokee sekä rikastuttaneen työtään että tuoneen mukanaan haasteita. “Yksinäisyys on jotain, jonka kanssa joutuu välillä kamppailemaan”, hän kertoo.
Riinan polku tanssijaksi sai alkunsa nuorena harrastajana Isojoella toimineesta sirkusakrobatiaryhmästä, mikä johti kouluttautumiseen tanssin ammattilaiseksi Turussa ja Salzburgissa. “Monen tapahtuman kautta ja myös ulkomailla vietettyjen ajanjaksojen jälkeen olen päätynyt asumaan Isojoelle. En ole muuttanut Isojoelle tanssin vuoksi, mutta se ei vienytkään tanssia pois elämästäni, vaikka joskus niin saatoin pelätä.”
Pienellä paikkakunnalla asuessa on luontevaa hakeutua töihin myös oman paikkakunnan ulkopuolelle. Riina kertoo tekevänsä säännöllisesti työtä Isojoen lisäksi muualla Pohjanmaalla sekä ulkomailla. Hän on viime vuosina on ollut mukana useassa projektissa tanssijan ja esiintyjän roolin lisäksi myös assistenttina, mentorina ja tukena luovassa prosessissa.
Riina työskenteli assistenttina ja tanssijana koreografi Hanna Brotheruksen teoksessa Maa, joka tehtiin viidelle maahanmuuttajanuorelle Vaasan kaupunginteatterissa viime vuonna. “Tässä projektissa työni oli ensisijaisesti nuorten esiintyjien kohtaaminen, heidän kanssaan yhdessä tanssiminen ja heidän näkyväksi tekeminen.” Tänä syksynä hän oli mukana Seinäjoen sairaalan M-talossa toteutetussa taiteilijaresidenssihankkeessa, joka saattaa taidetta osaksi psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta.
Parhaillaan hän työskentelee mentorina ja esiintyjänä inklusiivisen tanssin ryhmän Tanssivat Timantit uudessa teoksessa Kohtaamisia, joka kantaesitettiin marraskuussa 2023 Kokkolan Talvitanssien tuottamana. “Olen oppinut paljon siitä, miten tanssi yhdistää ja tuo yhteen.”
Ajoittaisesta yksinäisyyden kokemuksesta huolimatta työskentely erilaisissa työryhmäkokoonpanoissa on iso osa Riinankin työnkuvaa. Hän on toiminut koollekutsujana useissa Isojoella toteutetuissa projekteissa sekä tehnyt yhteistyötä usean vuoden ajan kollegoiden kanssa Vaasassa. Pohjanmaan tanssin aluekeskus on ollut merkittävä yhteistyötaho, jonka kautta on löytynyt uusia yhteistyökumppaneita ja työtilaisuuksia. Aluekeskusverkoston Kiertoliike-tapahtumassa Riina totesikin, että vaikka periferiassa ei ole tarjolla niin paljon mahdollisuuksia, voi toisaalta saada ne kaikki, kun ei ole muita ammattilaisia.
Välitöntä ja tiivistä yhteistyötä kunnan kanssa
Yhteisöt ovat tarpeellisia kaikkien alojen taiteilijoille. Jos paikkakunnalla ei ole oman alan kollegoita, voi yhteisö syntyä muiden alojen ammattilaisten kanssa. Pienellä paikkakunnalla myös kynnys esimerkiksi kunnan työntekijöiden luo voi olla matalampi kuin suurissa kaupungeissa. Tarvittaessa yhteisö voi löytyä vaikka taiteilijoiden ja kuntatoimijoiden välisestä tasavertaisesta yhteistyöstä.
Tällaisesta matalan kynnyksen yhteistyön löytymisestä on kokemusta myös taiteilija, tanssintekijä ja tanssipedagogi Saara Merenselällä, joka kertoo viime aikoina käyneensä alituiseen Outokummun kaupungintalolla. Tänä syksynä hän toteutti Outokummun kaupungin kumppanuussopimuksella duettoprosessin yhdessä tanssikollega Jenna Laurilan kanssa. This is not Dada II – Denuded -teos kohdennettiin kulttuuritoimen kanssa keskustellen toimintakeskus Nirunarun asiakkaille, joilla on eriasteisia tuen tarpeita.
“Saimme valita kaupungin vapaista tiloista ja työskentelmimme entisessä taksikopissa kulttuurikeskus Maritan vieressä olevassa tyhjässä 60 neliön tilassa. Päädyimme tekemään teoksen, jossa tutkimme kineettistä dadaismia suhteessa minimalismiin. Halusimme karsia ja pehmentää, keventää ja lempeyttää. Tässä ajassa lempeyden valitseminen on eräänlaista anarkismia.”
“Yleisöltä kuulimme hellyttäviä kommentteja ja tulkintoja teoksestamme. Teos ja siihen kytkeytynyt työpaja, jossa tutkittiin työtilaa ja äänen tuottamista dadaistisella otteella, sai aikaan ilahtuneen vastaanoton.” This is not Dada II -teos oli mukana myös kaupungin järjestämässä Outo Valo -tapahtumassa marraskuun alussa. Iltanäytöksen jälkeen pidetyssä taiteilijatapaamisessa yleisöllä oli paljon kysymyksiä taiteilijoille.
Saaran kokemuksen perusteella Outokummussa kaupungin toimijat ovat tottuneet tekemään yhteistyötä paikallisten taiteilijoiden kanssa, joita paikkakunnalla asuu muutamia Riverian kulttuuri- ja taidealojen opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden alumnien lisäksi. Pohjois-Karjalassa sijaitsevassa kuuden ja puolen tuhannen asukkaan Outokummussa “on hyvä tekeväinen tunnelma. Matalalla kynnyksellä saa kunnan mukaan keskusteluun ja yhteistyöhön. Kaupungissa on hienoja tiloja, joita voi saada käyttöön ilmaiseksikin ja asenne yhteistyön tekemiseen on välitön. – Tietty yrittäjämäisyys on hyödyksi. Jos on itse aktiivinen, niin asioita kyllä alkaa tapahtumaan.”
Taiteellisen työn etsiytyessä luontoon esitystilojen puute ei haittaa
Sirkustaiteilijat Marjut Hernesniemi ja Myrsky Rönkä, alias Circ2M, ovat asettuneet Turussa ja Tukholmassa opintojen vuoksi vietettyjen vuosien jälkeen Kittilään, kuuden ja puolen tuhannen asukkaan lappilaiseen kuntaan. Taiteilijayhdistys Hiljaisuuden residenssissä työskennellessään he alkoivat pohtia, millaista Kittilässä asuminen läpi talven olisi. Ajatus muuttui todeksi heidän saatuaan kausiluontoista työtä Kittilän lentoasemalta.
Marjut ja Myrsky kokevat uuden kotipaikkansa taiteellisesti viriiliksi alueeksi. “Kunnassa panostetaan kulttuuriin ja täällä on paljon eläviä ja kuolleita taiteilijoita. Myös Taiteilijayhdistys Hiljaisuuden läsnäolo täällä näkyy, kuuluu ja tuntuu ympäri vuoden. Olemme saaneet paljon kontakteja, vinkkejä ja uusia kohtaamisia heidän toimintansa kautta. Meistä ei erityisesti tunnu, että asuisimme kaukana esittävien taiteiden keskuksista ja muista kollegoista”, he toteavat.
Freelancerin työpaikka on siellä minne sen itse luo. Taiteilijapari Circ2M tekee Lapissa sekä tutkivaa että esittävää työtä. Sirkustaiteen ohella he tekevät myös muita töitä, mutta niin he tekivät myös Turussa ja Tukholmassa asuessaan.
“Jo pandemian aikana Tukholmassa metsästä, luonnosta ja kiertävästä huolenpidosta tuli motiivi, joka ruokkii taidettamme. Sirkuksen ja luonnon yhteyden tutkimuksesta tuli osa taiteellista praktiikkaamme”, he kertovat. Harvaan asutussa pohjoisessa kunnassa luonto on lähellä. “Koemme olevamme vastavuoroisessa suhteessa luonnon kanssa, ja näinä ekologisten katastrofien aikoina on hyvä muistaa, että tasapaino ei ole staattinen tila. Teemme työtä metsille, tuntureille, joille, soille, kiville ja puille. Työskennellessämme luonnolle tulemme samalla työskennelleeksi paikallisille yhteisöille ja niiden ihmisille.”
Myös Riina Kalmi kertoo alkaneensa työskentelemään paljon enemmän ulkona ja luonnossa muutettuaan maalle. “Olen kokenut tärkeäksi sen, että osana taiteellista työtäni pyrin löytämään tapoja kohdata alueen ihmisiä. Olen esimerkiksi järjestänyt työpajoja koululaisille pohjautuen teokseni teemoihin”.
Yleisöä ei välttämättä olekaan vähemmän kun kaupungissa
Soveltuvien tilojen puute vaikuttaa siihen, millaisia esityksiä ylipäätään alkaa suunnittelemaan, millaisiin paikkoihin ja minkä kokoisia. Esitystilojen tai -paikkojen suhteen tarvitaan innovatiivisuutta, toteavat Marjut ja Myrsky. “Mutta siinä on etunsa, että on kunnan ainoita sirkustaiteilijoita. Täällä kun on tapahtuma, niin sinne mennään, joko esiintymään tai osallistumaan. Kaupungeissa ei välttämättä saa liikkeelle yhtään sen enempää potentiaalisia katsojia kuin täällä.” Pienellä paikkakunnalla korostuu yhteistyö olemassa olevien rakenteiden kanssa ja synergia.
Etäällä keskuksista asuminen ei haastateltujen kokemuksen mukaan poista mahdollisuuksia siltä, että työskentelisi ja esiintyisi myös muualla Suomessa tai ulkomailla. “Toisinaan on ikävä tietynlaista pöhinää ja vertaistukea, mutta sekin on nykymaailmassa noin tuhannen kilometrin – tai yhden klikkauksen päässä.”
Elämisen positiivisia puolia pienellä paikkakunnalla ovat kaupunkiympäristöä lyhyemmät etäisyydet paikkakunnan sisällä, mikä voi sujuvoittaa työskentelyä niin, että päivän aikana ehtii toimia useammassa kontektissa ja yhteisössä, kertoo Saara Merenselkä. Hän lisää kuitenkin, että on parhaillaan suunnittelemassa muuttoa toiselle paikkakunnalle. “Outokummun merkitys on ollut minulle iso, hermostoa rauhoittava, syvällisen taiteellisen työskentelyn ja keskittymisen mahdollistava. Luonto ja ihmisten mutkattomuus, elämänrytmin kiireettömyys, se kaikki saa ihmisen maadoittumaan”, summaa Saara.
Riina Kalmi on isojokinen tanssitaiteilija, joka toimii esiintyjänä, tekijänä ja koollekutsujana taiteen vapaalla kentällä Suomessa ja ulkomailla. Hän on osana useampaa yhteistyössä toimivaa kokoonpanoa ja on työskennellyt tanssijana mm. Horacio Macuacuan ja Francesco Scavetta/Wee-Companyn teoksissa. Parhaillaan Kalmi työskentelee mentorina ja esiintyjänä Kati Raatikaisen fasilitoimassa ja Tanssivat Timantit ryhmälle valmistettavassa teoksessa sekä residenssitaiteilijana hankkeessa, joka toteutetaan Seinäjoen sairaalan M-taloon. Kalmi on valmistunut tanssinopettajaksi Turun Taideakatemiasta ja tanssijaksi Salzburg Experimental Academy of Dance oppilaitoksesta. riinakalmi.wordpress.com
Saara Merenselkä on Keski-Suomesta kotoisin oleva taiteilija, tanssintekijä ja tanssipedagogi, joka toimii monialaisesti kehollisuuden parissa. Tällä hetkellä hän työskentelee tanssitaiteen parissa yhteistyössä eri alojen kollegoiden kanssa tehden teoksia, jotka ovat rohkeita, intiimejä ja monitulkintaisia. Esiintymisen lisäksi hän tekee taiteellis–pedagogista työtä. Hän on valmistunut Outokummun tanssin koulutuksesta tanssijaksi (2023) ja on opiskellut tanssipedagogiaa Tampereella. Hänellä on pitkä kokemus opettajana ja kouluttajana toimimisesta taitolajien, kuten tankotanssin parissa. www.merenselka.fi
M&M, eli Marjut Hernesniemi ja Myrsky Rönkä, alias Circ2M on kahdestaan yksikkönä työskentelevä taidekumppanuus. Heidän juurensa ovat ilma-akrobatiassa, erityisesti vertikaaliköydessä, jossa he kohtasivat tutkiessaan symbioosia. Sittemmin heidän taiteensa on rönsyillyt ulos sirkussaleista ja muuttunut enemmän materiaali- kuin lajiperustaiseksi. Voisikin sanoa, että he ovat taiteilijoita, jotka työskentelevät sirkuksen kanssa köysien näkökulmasta. Molemmat ovat opiskelleet Turun ammattikorkeakoulun taideakatemian sirkuskandiopinnoissa ja Tukhoman taideylipiston maisteriopinnioissa (2022) erityisosaamisalueenaan sirkuskoreografiat. Innovaatiopalkinnolla palkittu duo on tehnyt itsenäisiä sirkusteoksia sekä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa Suomessa ja ulkomailla. www.circ2m.com