Mitä pitää huomioida, kun tekee tanssiesitystä lapsille? Voiko lapsiyleisöille suunnattu sirkusesitys olla liian naiivi? Onko hyvä lastenesitys opettavainen? Ja mitä lapsi voi parhaimmillaan esityskokemuksesta saada? Kolme suomalaista esiintyvää taiteilijaa kertoo, minkälaista on luoda taidetta katsojille, jotka eläytyvät tilanteisiin aidosti ja avoimin silmin – eivätkä epäröi antaa armotontakin palautetta.
Teksti: Emma Vainio | Artikkeli julkaistiin alun perin Finnish Circus & Dance in Focus 2026 -lehdessä.
Isot, filosofiset teemat toimivat myös lasten kanssa
Koreografi Jyrki Karttusella oli aikoinaan vahvoja käsityksiä siitä, millaisia aiheita tai esityksiä lapsille tulisi tarjota. Hän identifioi itsensä pitkään tanssintekijäksi, jolla ei ole lapsille mitään asiaa.
”Mutta olen ilokseni huomannut olleeni väärässä”, Karttunen sanoo. ”Haluan käsitellä isoja, filosofisia teemoja: aikaa, identiteettiä ja ihmisenä olemista. Lapset ovat tähän kohderyhmänä ideaali”, hän lisää.
Karttusella on pitkä ura koreografina ja esiintyjänä. Hän on toiminut oman ryhmänsä Karttunen Kollektivin taiteellisena johtajana, työskennellyt Kansallisbaletissa sekä johtanut Helsingin Kaupunginteatterin yhteydessä toimivaa Helsinki Dance Companya. Nykyisin hän on taiteellinen johtaja Tanssiteatteri Hurjaruuthissa, jonka ohjelmisto on suunnattu lapsille ja perheille.
Tontut karnevalisoivat sosiaalista touhotusta, joka liittyy ihmisenä olemiseen
Karttusen lastenesitys Vuodenajat – Puutarhatonttujen matkakuvia (2024) vie katsojat matkalle vuoden ympäri, neljän vuodenajan kautta. Kevään, kesän, syksyn ja talven elämänmeno avautuu yleisölle neljän tanssivan, sirkustaitojen kautta ilmaisevan tonttuhahmon kautta.
”Tontut karnevalisoivat sopivasti kaikkea sitä sosiaalista touhotusta, joka liittyy ihmisenä olemiseen”, Karttunen avaa.
”Fantasiaolentojen kautta voi liioitella asioita. Tonttujen kanssa haluan näyttää lapsille, että me aikuisetkin – eli tontut – olemme monesti aika pihalla. Ja että maailmassa pärjää myös, vaikka kaikki ei menisi aina kiiltokuvamaisen täydellisesti”, Karttunen selittää.
Mutta miksi aika, ja miksi juuri nyt? ”Ajankulku antaa ihanasti valoa ja lohtua, erityisesti levottomana ja turvattomana aikana”, Karttunen luonnehtii. Aika kulkee – aina tulee uusi talvi, ja joka kevät routa sulaa.
Kun pyykkinaru saa sielun
Mitä jos pyykkinarulla roikkuvat collegehousut saisivat uuden elämän kamelina? Tai jos vieri viereen ripustetut sukat muuttuisivatkin dinosauruksen luurangoksi?
Mira Ravald on nykysirkuksen ja tanssin rajapinnolla taiteileva, ilmaisulliseen nuorallatanssiin erikoistunut artisti. Hän muodostaa nykysirkusryhmä Portmanteaun yhdessä sirkus- ja kuvataiteilija Luis Sartori do Valen kanssa. Suomalais-brasilialaisen ryhmän teokset perustuvat yllättäviin, visuaalisiin näkökulmiin ja kekseliääseen ilmaisuun.
Koko perheen esitys Pyykki – Lost in Laundryland (2025) etsii taikuuden, nukketeatterin ja esinemanipulaation keinoin ihmeitä ja surrealistisia kohtaamisia kodin arkipäiväisistä asioista. Teos on saanut inspiraationsa kuvataiteilija Helga Stentzelin valokuvasarjasta Clothing Line Animals, joka muuntaa optisten illuusioiden avulla vaatteet ja kodintekstiilit leikkisiksi hahmoiksi.
”Sirkuksen ja tanssin avulla pääsemme olemaan kontaktissa näyttämölle syntyvien eläinten ja muiden hahmojen kanssa. Mielikuvitus voi viedä meidät uimaan valtamereen tai taistelemaan lohikäärmeen kanssa”, Ravald luonnehtii.
Portmanteau-ryhmää kiinnostavat universaalit teemat, joihin katsojien on kulttuurista ja taustasta huolimatta helppo samaistua. Ryhmän ensimmäinen lastenesitys Piste, piste, piste (2020) pohjaa kasvun ja muutoksen teemoihin. Pyykki-esitys kutsuu puolestaan tarkastelemaan maailmaa uteliain silmin ja näkemään taikuutta arkipäiväisissä asioissa.
”Esityksemme ovat sanattomia, eikä niissä ole valmiiksi tarjoiltua tarinaa. Haluamme luoda näyttämölle leikkisän, runollisen maailman, jossa yleisön oma mielikuvitus pääsee lentoon”, Ravald kuvailee.
Entä mitä pitää ottaa huomioon, kun tekee sirkusesitystä lapsille?
”Tapamme tehdä esityksiä lapsille tai aikuisille eivät oikeastaan poikkea toisistaan, koska panostamme esityksiin aina yhdenvertaisen määrän aikaa, energiaa ja resursseja. Haluamme olla varovaisia liian naiivin lopputuloksen suhteen”, Ravald sanoo. ”Mielestämme on tärkeää jättää tilaa lasten omille tulkinnoille ja mielikuvitukselle.”
Etsiväkaksikko monenlaisissa pinteissä
Nykysirkusryhmä Race Horse Companyn ja Circo Aereon fyysistä komiikkaa ja nykysirkusta yhdistävä Etsivät – Detectives (2024) tuo näyttämölle omalaatuisen etsiväkaksikon, joiden hersyvän epärationaalista toimintaa tulkitsevat sirkustaiteilija Kalle Lehto sekä miimiin ja klovneriaan erikoistunut näyttelijä Marc Gassot. Teoksen on ohjannut Sanna Silvennoinen Circo Aereosta.
Sympaattisessa, hieman vinksahtaneessa etsivätoimistossa selvitetään muun muassa haukatun omenan ja erikoisen arkistokaapin arvoituksia.
”Halusin tässä teoksessa keskittyä esiintyjänä enemmän fyysiseen komiikkaan kuin sirkustemppuihin. Kun meitä on lavalla kaksi, huumori syntyy luonnostaan agenttihahmojen keskinäisestä suhteesta”, Kalle Lehto avaa. Esityksen miljöönä on klassisen hähmäinen etsivätoimisto, jossa etsivät joutuvat mitä kummallisimpiin tilanteisiin. ”Toimistossa on kaksi ovea, joista pääsee kulkemaan sisään ja ulos. Tilaan oli hauska keksiä ideoita”, hän kertoo.
Kalle Lehto on moneen taipuva sirkustaiteilija ja laajasti maailmaa kiertäneen nykysirkusryhmä Race Horse Companyn toinen taiteellisista johtajista. Lehdon sirkusosaaminen juurtuu RHC:n äärimmäisen fyysiseen, revittelevän akrobaattiseen tyyliin.
Ennen sirkusuraa Kalle Lehto pelasi ikäluokkansa ylimmässä sarjassa koripalloa sekä breikkasi suomenmestaruustasolla. Kun Race Horse Companyn kansainvälisesti palkittu Petit Mal (2010) kiersi yli 50 esityksen vuositahdilla maailmaa, Lehto halusi vastapainoksi ruveta luomaan jotain ihan uutta – ja teki ensimmäisen soolonsa Circles – kommellusten kabaree (2012) lapsille.
Pian Lehdon röyhelöpaitainen, epolettiunivormuinen ja hajamielisyydessään lempeän samaistuttava sirkustirehtöörihahmo karautti keppihevosellaan sirkusnäyttämölle. Tirehtöörin absurdit seikkailut ovat jatkuneet monissa teoksissa – esimerkiksi vanhan ajan sirkushevosia ja mykkäelokuvia ylistävässä nykysirkusesityksessä Chevalier (2019).
Lehto pitää lapsista yleisönä, koska he ovat niin rehellisiä. ”Lavalle kuulee oikein hyvin, jos lapset tykkäävät tai eivät tykkää. He eivät etsi esityksestä piilomerkityksiä, vaan eläytyvät tilanteisiin aidosti ja avoimin silmin, mikä on hieno taito”, hän sanoo.
”Lapsia ei pitäisi aliarvostaa katsojina, vaan nähdä se viisaus, joka heissä myötäsyntyisesti on. Sanattomassa esityksessä lapsille ei tarvitse yksinkertaistaa juuri mitään, ei edes salapoliisitarinassa. He ymmärtävät kaiken visuaalisen, yleensä jopa paremmin kuin aikuiset”, Lehto arvioi.
Turvallista tilaa, mielikuvituksen kutkuttamista ja tunnetta siitä, että kaikki on mahdollista
Jyrki Karttunen on paitsi koreografi, myös varhaiskasvatuksen opettaja ja sosionomi. Päiväkotimaailmassa ja lastensuojelun ohjaajana hän on nähnyt, kuinka moninainen joukko lapset ovat.
Karttusen mielestä alleviivaava opettavaisuus ei ole lastentaiteessa tarpeellista. Mutta hän pitää tärkeänä sitä, kuinka esittävissä taiteissa voi käsitellä esimerkiksi toiseutta.
”Lastenkulttuuri on täynnä arkkityyppisiä hahmoja, mutta taide pystyy antamaan äänen ja kasvot myös toisenlaisille tavoille olla ihminen”, Karttunen sanoo. ”Toivon, että ihan kaikenlaiset lapset voisivat löytää esityksissä turvallisen tilan ja tuntea olevansa osa yhteisöä.”
Mira Ravald tuo esiin, että nykyajan digitaalisessa, laitteita ja ruutuja täynnä olevassa maailmassa lapset pääsevät teatterissa hetkeksi kytkeytymään irti ympäristön nopeatempoisuudesta. He voivat yhdessä kokea jotain, mikä tapahtuu juuri siinä hetkessä, omien silmien edessä.
Haluan säilöä lapsissa uskon hyvään, maagiseen
”Ennen kaikkea toivon, että Portmanteaun esitykset kutkuttavat lasten mielikuvitusta ja luovuutta. Ja herättävät uteliaisuuden tarkastella maailmaa uusista perspektiiveistä”, Ravald summaa.
Entä mitä Kalle Lehto toivoo lapsiyleisöjen vievän mukanaan esityksistä?
”Sirkuksen maailmassa pääsee irrottautumaan arkitodellisuudesta, joka voi tänä aikana tuntua turvattomalta. Haluan säilöä lapsissa uskon hyvään, maagiseen. Ja voimaannuttaa tunnetta siitä, että kaikki on mahdollista”, Lehto kiteyttää.
. .
Helsinkiin saapuu 22.–24.9. ryhmä kansainvälisiä tanssi- ja sirkusalan presenttereitä tutustumaan ajankohtaiseen, suomalaiseen tanssi- ja sirkustaiteeseen. Erityisenä painopisteenä ovat lapset ja nuoret. Vieraita saapuu Edinburgh International Children’s Festivalilta, Dansens Hus Oslosta, Bibusta sekä Zebra Dansista. Kolmen päivän aikana he tutustuvat Annantalon toimintaan ja käyvät katsomassa Loiske Ensemblen BabySauna-esityksen, Tanssiteatteri Hurjaruuthin Lampi-teoksen sekä Sonya Lindforsin Wild is the Wind -teoksen, joka saa ensi-iltansa osana Tero Saarinen Companyn triplailtaa. Lisäksi ohjelmassa on Kinetic Orchestran Block – Maybe We Go Out sekä Tanssiteatteri Raatikon Seikkailu Ihmemaassa. Vierailun järjestää Circus & Dance Finland yhteistyössä edellämainittujen ryhmien ja teattereiden kanssa.