Taiteen ja kulttuurin julkista rahoitusta leikataan isoilla saksilla lähitulevaisuudessa, mutta se ei ole ainoa syy valmistautua yksityisten lahjoitusten hankintaan juuri nyt. Hallitus on nimittäin linjannut, että verotusta alentavaa lahjoitusvähennystä laajennettaisiin vuodesta 2026 alkaen.
Teksti: Sanna Kangasluoma
Hallitus linjasi kehysriihessä huhtikuussa 2024, että lahjoitusvähennystä laajennetaan koskemaan myös yksityishenkilöiden tekemiä lahjoituksia vuodesta 2026 alkaen.
Kokemukset muista maista, esimerkiksi Ruotsista ja Alankomaista, osoittavat, että sopiva verokannustin on selvästi lisännyt kiinnostusta lahjoittamista kohtaan.
Uudistus on kirjattu myös myöhemmin syksyllä eduskunnan käsittelyyn tulevaan kulttuuripoliittiseen selontekoon osana kulttuurin rahoituspohjan laventamista: “Avustus- ja valtionosuusrahoituksen rinnalla vahvistetaan toimijoiden omien tulojen kasvattamista, pääomarakenteen kehittymistä sekä toteutetaan lahjoitusten verovähennys.”
Yliopistolle tehty vähennyskelpoinen lahjoitus saa tällä hetkellä olla viisi kertaa isompi kuin lahjoitus kulttuurille
Tällä hetkellä Suomessa lahjoitusten vähennysoikeus koskee vain yhteisöjä, ei yksityishenkilöitä. Lisäksi lahjoituksen saajana tulee olla verohallinnon nimeämä yhdistys, säätiö tms., jonka tarkoituksena on tieteen tai taiteen tukeminen tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttäminen. Nimeämispäätöstä tulee hakea verohallinnolta. Tällä hetkellä nimettyjen joukossa on esimerkiksi museoita tai niiden tukiyhdistyksiä, Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto ja Sairaalaklovnit.
Yhteisöille ja yrityksille vähennyskelpoisen lahjoituksen alaraja on 850 euroa ja yläraja 50 000 euroa taiteen ja kulttuurin kohdalla – yliopistoihin kohdistuvien lahjoitusten yläraja on 250 000 euroa.
Nyt kaavaillun lahjoitusvähennyksen laajentamisen valmistelu on vasta käynnistymässä, eikä vielä tiedetä uuden mallin yksityiskohdista.
Lahjoitusten hankinta ei ole pikaratkaisu
Lahjoitusvähennyksen kehittäminen kannustaa kulttuurialaa aktiivisempaan varainhankintaan yksityiseltä sektorilta. Kulta ry järjesti lahjoitushankinnan webinaarin, jossa voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden varainhankintaa kehittäneet asiantuntijat Pekka Lehtinen ja Johan Wennström (Brakeley Nordic) kertoivat, miten lahjoitusten- ja varainhankintaan kannattaa valmistautua kulttuurialalla.
Friendraising before fundraising on alan mantra.
Lehtinen ja Wennström muistuttivat, että lahjoitukset eivät ole mikään pikaratkaisu taloudellisiin haasteisiin. Niiden hankinta on pitkän aikavälin projekti, jonka pitää olla johdonmukaisesti ja huolellisesti suunniteltu. Se on ensisijaisesti suhteiden luomista, “ystäväinhankintaa” – vasta sitten tulee varainhankinta. Lehtisen ja Wennströmin mukaan yksi yleisimmistä varainhankinnan virheistä onkin pyytää lahjoitusta liian aikaisin – ensin täytyy rakentaa suhde ja luoda sitoutumista.
Lehtinen ja Wennström ovat tunnistaneet lahjoitushankinnan viisi menestystekijää:
- Lahjoittamiselle pitää olla vaikuttava peruste: hyöty pitää kuvata selkeästi ja vetoavalla tavalla
- Tulee olla selvää, mihin rahat käytetään (budjetti ja visio)
- On tutkittava ja tunnistettava mahdolliset tukijat: mihin meillä on suhteita, kenellä voisi olla intressiä asiaamme kohtaan ja resursseja tukea
- Ulkopuolisten vaikutusvaltaisten kontaktien tuki: onko hallituksessa ihmisiä, jotka voivat auttaa; voidaanko perustaa erillinen varainhankintaryhmä
- Organisaation valmiudet sitoutua vaativaan varainkeruuseen
Pienillä kulttuuritoimijoilla on erityisiä haasteita
Ruotsissa on havaittu, että pienten, vapaiden kulttuuritoimijoiden haaste on muun muassa lahjoitusten projektikeskeisyys eli pitkäjänteisen rahoituksen puuttuminen. Tämä käy ilmi Brakeley Nordicin julkaisemassa raportissa Filantropiskt stöd till det fria kulturlivet.
Lahjoitukset kohdistuvat usein rajattuihin kohteisiin tai hankkeisiin, esimerkiksi remonttiin tai johonkin muuhun konkreettiseen. Silloin ei tueta toiminnan yleiskustannuksia, joissa tarve kuitenkin olisi suurin. Pahimmassa tapauksessa lahjoituksella toteutettu projekti lisää ylläpito- ja käyttökustannuksia, mutta nämä juoksevat kulut on katettava muilla tavoin.
Pienempi organisaatio, jolla on selkeä toiminnan suunta, voi kuitenkin keskustella lahjoittajan kanssa siitä, miksi yleinen, korvamerkitsemätön tuki olisi tärkeää. Suurten kulttuurilaitosten kohdalla tällaisen onnistuminen on epätodennäköisempää, arvioi Wennström Brakeleyltä.
Miten pieni organisaatio voisi onnistua lahjoitusten hankinnassa
Kikkakolmosia lahjoitushankintaan ei webinaarissa luvattu, mutta muutamia vinkkejä asiantuntijoilta herui.
- Organisaation / ryhmän johdossa olevan henkilön tulisi olla varainhankinnassa tiiviisti mukana.
- Taideorganisaatioiden hallitustyöskentelyn kehittämisen pitäisi olla prioriteetti; hallitus on vastuussa taloudellisesta vakaudesta.
- Projektit joilla houkutellaan uusia yleisöjä (lapsia ja nuoria, lähiöiden asukkaita, ikääntyneitä jne), vaikuttavat olevan suositumpia kuin lahjoitusten saaminen perustoiminnalle, “tavanomaiselle taiteentekemiselle”.
- “Kulttuurivastuullisuuteen” ja “kulttuurikestävyyteen” vetoaminen saattaa toimia myös.
- Valmis paketti toimii hyvin.
Kirkon ulkomaanavun ”vuohikampanja” oli seminaarissa puhuneen Säätiöt ja rahastot -etujärjestön toimitusjohtajan Liisa Suvikummun lempiesimerkki ihmisläheisestä viestinnästä, lahjoituksen selkeästä käyttötarkoituksesta ja konkretisoinnista.
Paikallisuus ja paikallisidentiteetti ovat Suvikummun mukaan myös asioita, joihin kannattaa vedota. Paikallisia ihmisiä ja paikallista tekemistä tukemalla lahjoittaja kokee tukevansa myös alueen elinvoimaa.
Lahjoitusten kohdalla on muistettava, että vaikka lahjoittaja haluaa tietää, mihin hänen rahansa käytetään, lahjoitus ei ole vastikkeellista toimintaa, toisin kuin sponsorointi.
Sponsorihankinnasta puhui Anu Kauppi, joka vastaa nykyisin olympiakomitean varainhankinnasta ja myynnistä ja omaa laajaa kokemusta myös kulttuuritapahtumista. Hän kehotti kulttuuritoimijoita menemään epämukavuusalueelle, business-seminaareihin ja paikkoihin, joissa potentiaaleista lahjoittajista voi saada käsityksen.
Soita, älä meilaa, oli Kaupin viesti. “Tämähän on iloinen asia, me tehdään iloista bisnestä!”