Kesäkuun 6.–9. päivä käydään Euroopan Unionin jäsenvaltioissa europarlamenttivaalit, joissa valitaan parlamenttiin 720 meppiä. Mikä on taide- ja kulttuuripolitiikan rooli tulevissa vaaleissa ja niiden perusteella muodostettavassa parlamentissa?
Teksti: Miika Sillanpää
Katsaus suomalaisten eduskuntapuolueiden eurovaaliohjelmiin paljastaa, että taide ja kulttuuri eivät ole eurovaaleissa näkyvä teema: vain kolmen puolueen ohjelmassa edes mainitaan kulttuuri.
Monisanaisimmin kulttuuria käsittelee Suomen sosialidemokraattinen puolue SDP, jonka vaaliohjelmassa huomioidaan niin liikkuvuus kuin rahoituskin:
”Huolehditaan siitä, että monipuolinen kulttuuri ja taide ovat sivistyksen, kehityksen ja innovaatioiden perusta myös jatkossa. Hyödynnetään kielien, kulttuurien ja alueiden moninaisuutta osaamisen lisäämisessä. Tuetaan kulttuurin- ja taiteentekijöiden liikkuvuutta Euroopan maasta toiseen ja vahvistetaan EU:n kulttuuribudjettia.”
Vasemmistoliitto puolestaan nostaa ohjelmansa kulttuurikärjeksi kansainvälisen liikkuvuuden vahvistamisen: ”Taiteen ja kulttuurin toimijoiden kansainvälistä liikkuvuutta on lisättävä ja kulttuurivientiä vahvistettava myös pienten, epäkaupallisten hankkeiden ja teosten kohdalla kaikilla taiteen ja kulttuurin aloilla.”
Kolmantena kulttuurin mainitsevana puolueena Suomen ruotsalainen kansanpuolue RKP keskittyy talouspuoleen ja haluaa ohjelmassaan ”huomioida kulttuurin merkityksen taloudelle ja paikallisille yhteisöille EU:ssa.”
Yksittäisten ehdokkaiden omilta vaalisivuilta ja kirjoituksista löytynee lisää kulttuurilinjauksia, mutta puolueiden ohjelmien osalta anti on melko ohutta. Euroopan Unionin tasolla toimivilla europuolueilla, jotka tekevät EU-asioissa yhteistyötä myös Suomen kansallisten puolueiden kanssa, on myös omat kulttuuripoliittiset linjauksensa. Näitä europuolueiden näkemyksiä ja vaatimuksia on käsitelty näiden vaalien osalta esimerkiksi tässä IETM:n artikkelissa.
Kulttuurin pieni rooli kotimaisten puolueiden eurovaaliohjelmissa selittynee osin sillä, että valtaosa kulttuurialaan liittyvistä poliittisista päätöksistä – esimerkiksi tärkeimmät rahoituskysymykset – tapahtuvat jäsenmaissa kansallisella tai jopa paikallisella tasolla. Esimerkiksi joidenkin europuolueiden ja kulttuurialan etujärjestöjen ajama ehdotus kulttuuribudjetin nostamisesta kahteen prosenttiin BKT:sta tuntuu esimerkiksi Suomen nykyisessä poliittisessa ympäristössä suhteellisen utopistiselta, kun ministerin suulla on sanottu, että nostaminen edes prosenttiin ei ole tällä eikä todennäköisesti seuraavallakaan vaalikaudella mahdollista.
Kulttuuripoliittiset vaikutusmahdollisuudet siis ovat Suomessa suuremmat eduskunta- ja kuntavaaleissa kuin europarlamenttivaaleissa, ja tästä syystä erilaisia kannanottoja taiteen ja kulttuurin puolesta on myös näkynyt vaalien alla suhteellisen vähän. Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry on koonnut verkkosivuilleen omat tavoitteensa, kulttuurialan yleisiä vaalitavoitteita sekä eurovaalien kulttuurialaa koskevia muistioita eri aiheista.
Perusturvaa ja rahoituskanavia
Vaikka kulttuuri ei siis vaaliohjelmissa juuri näykään, europarlamentissa päätetään kuitenkin joistain varsin suuristakin kulttuurialaa koskevista asioista. Näistä tärkeimmät liittyvät Euroopan Unionin mahdollistamaan rahoitukseen, tekijänoikeuksiin ja työllisyysasioihin. Päättyvällä vaalikaudella parlamentissa on linjattu esimerkiksi taide- ja kulttuurialojen työehtojen ja sosiaaliturvan parantamisesta. EU-tasolla päätöksenteko on toki usein hidasta ja asiat voivat olla valmistelussa vuosien ajan ennen kuin ne saadaan vietyä käytäntöön, joten tuloksia ei välttämättä nähdä yhden parlamenttikauden aikana.
Erilaiset EU:n kulttuurin rahoitusinstrumentit kuten Creative Europe- ja ESR-ohjelmat ovat olleet merkittävä rahoituskanava myös monille suomalaisille toimijoille. Lisäksi ne ovat tarjonneet yksittäisillekin taiteilijoille mahdollisuuksia osallistua erilaisiin ohjelmien avulla toteutettuihin hankkeisiin. Näiden ohjelmien jatko ja vastaavien uusien perustaminen ovat myös viime kädessä parlamentin päätösvallassa, joten siltä kannalta on tietysti koko taide- ja kulttuurialan kannalta tärkeää, että parlamenttiin valitaan mahdollisimman paljon kulttuurimyönteisiä edustajia kaikista jäsenmaista. Esimerkiksi Creative Europen nykyinen rahoituskausi päättyy vuonna 2027, joten ohjelman kolmannen vaiheen rahoituksen määrästä päätetään tulevalla parlamenttikaudella.
EU:n tarjoamien rahoitusmahdollisuuksien lisäksi esimerkiksi tekijänoikeuslainsäädäntö ja erilaiset pätkä- ja alustatyöhön liittyvät työllisyyskysymykset koskettavat läheisesti monia taide- ja kulttuurialalla työskenteleviä. Nämä ovat jo nyt arkipäivää monille alan toimijoille toimeentulon koostuessa useista pienistä puroista sieltä täältä, joten onkin tärkeää, että myös tulevassa EU-tason lainsäädännössä osataan huomioida pätkätyön merkitys ja kulttuurialan erityispiirteet.
Toinen huomioitava seikka europarlamentin kohdalla on se, että parlamentissa ei toimita kansallisissa ryhmissä – eli ei ole olemassa yhteisiä linjoja muodostavaa ”suomalaisten meppien ryhmää” – vaan parlamentin poliittisissa ryhmissä. Näiden ryhmien lukumäärä ja kokoonpano vaihtelee parlamenttikausien välillä ja joskus myös niiden aikana, sillä esimerkiksi päättyvällä kaudella perussuomalaiset edustajat siirtyivät äärioikeistolaisesta ID-ryhmästä konservatiivioikeistolaiseen ECR-ryhmään. Näissä poliittisissa ryhmissä ei ole varsinaista ryhmäkuria eli edustajat voivat äänestää mielensä mukaan, mutta varsinkin isommissa kysymyksissä ryhmien sisällä äänestetään pääsääntöisesti yhtenäisesti.
Samoin kuin Suomen eduskunnassa, myös Euroopan parlamentissa valmistelevasta lainsäädäntötyöstä vastaavat eri valiokunnat, joilla kaikilla on omat vastuualueensa. Valiokuntapaikat jaetaan parlamentin poliittisten ryhmien voimasuhteiden perusteella, ja mepit hakeutuvat parlamenttikauden alussa valiokuntiin oman kiinnostuksensa mukaisesti. Kulttuuriasioista vastaa Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta (CULT), jossa kuitenkaan kuluneella parlamenttikaudella ei ollut yhtään suomalaista jäsentä tai varajäsentä. Nähtäväksi siis jää, päätyykö kukaan Suomen tulevista europarlamentaarikoista valiokunnan jäseneksi.
Europarlamentti ja siellä päätettävät asiat voivat tuntua kotimaan leikkauskurimuksessa kärvistelevästä kulttuurityöläisestä etäisiltä. Toisaalta on kuitenkin hyvä muistaa, että monet näistä päätöksistä lyövät laineita myös tänne Suomeen. Anna siis äänesi taide- ja kulttuurimyönteiselle ehdokkaalle vaalipäivänä 9. kesäkuuta.