Neljän tanssiteatterin yhteistyö loi miniverkoston kiertämiseen

Teksti: Sanna Kangasluoma

Kun kotimaasta puuttuu tanssiteosten ja -ryhmien kiertueverkosto, päättivät turkulainen Aurinkobaletti, vantaalainen Raatikko, kuopiolainen Minimi ja rovaniemeläinen Rimpparemmi ryhtyä korjaamaan asiaa ja kokeilemaan yhteistyössä toteutettavaa keskinäistä kiertuemallia.

Kaikki neljä ovat valtionosuusrahoitteisia tanssiteattereita, joilla on näyttämötila käytössä. Nyt toista kertaa toteutettava viiden teoksen 4X-kokonaisuus kiertää toimijoiden omissa kaupungeissa ja tiloissa halki Suomen pohjoisesta etelään.

Tanssiteatteri Minimin taiteellinen johtaja Mikko Makkonen kertoo, että 4X-pakettia aletaan suunnitella yhdessä reilu vuosi ennen kiertueen toteutumista. 

“Kaikki osapuolet sitoutuvat kaikkien kaupunkien kuluihin ja lipputulot menevät yhteiseen budjettiin – toki meidän täytyy ottaa huomioon mukana olevien tanssiteattereiden erot esimerkiksi teknisen henkilökunnan määrässä. Tekniikka otetaankin jo varhaisessa vaiheessa mukaan keskusteluihin, jotta synergiaetua saadaan mahdollisimman paljon”, Makkonen kuvaa.

Minimillä on paljon kokemusta kiertämisestä Savon alueella, jopa 50 % sen esitystoiminnasta tapahtuu muualla kuin omalla näyttämöllä. Makkonen tietää hyvin, että yksittäiset vierailut, niin sanotut pistokeikat, tulevat kalliiksi sekä tekijöille että tilaajille, muun muassa siksi, että teos täytyy harjoittaa uudelleen ennen esitystä. 

“Yksittäinen vierailuesitys voi myös helposti mennä yleisöltä ohi, jos vaikka tekijää ei kovin hyvin tunneta. Sen sijaan tällainen kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Samalla logistiikalla kiertää 4–5 teosta”, Makkonen selittää.

“Tämä malli auttaa meitä tuottamaan kiertuevalmiita teoksia, kun tiedämme jo aloitusvaiheessa reunaehdot”, kertoo Makkonen. 

Taloudellista synergiaetua saadaan, kun eri teosten tekniikka suunnitellaan menemään yhteen, optimoidaan rahti, tehdään mahdollisimman paljon paikallisella kalustolla ja henkilöstöllä, ei kuljeteta ympäri Suomea isoa heitinarsenaalia tai teknistä henkilökuntaa.

Neljä–viisi esitystä ja oheisohjelmat yhdessä paketissa muodostavat yhtä vierailua isomman tapahtuman, jota on helpompi markkinoida eri paikkakunnilla.

Yleisö saa neljä erilaista näkökulmaa nykytanssiin

Neljän eri tanssiteatterin teokset ovat yllättävänkin erilaisia ja eri tyylisiä, mutta se on rikkaus, jonka kautta voidaan tavoittaa tanssille uusia yleisöjä. Katsojat näkevät, mitä kaikkea tanssi voi olla – jokin teoksista voi koskettaa ja jokin toinen taas jäädä etäiseksi. Niin saa ollakin.

Kokonaisuus kootaan keskustelemalla ja jakamalla taiteellisia ja tuotannollisia asioita ja ideoita kiertueen osapuolten kesken.

“Se on kollegiaalista sisältösparrausta, jossa jaetaan avoimesti, mitä kullakin on tekeillä ja tulossa. Siinä jokainen saa uusia näkökulmia ja ahaa-elämyksiä, miten kehittää omaakin toimintaa”, Makkonen kehuu.

4X-esitysillan dramaturgia rakennetaan suunnittelemalla, mitä yleisö tulee näkemään – mitä tapahtuu ensin ja miten ilta etenee. Ilta kootaan erilaisia kohderyhmiä ajatellen, mutta niin, että se soljuu sujuvasti eteenpäin. Kiertueella on myös lastenesitys, Raatikon Aarteenetsijä A, joka esitetään iltapäivämatineassa.

“Tämänvuotinen 4X alkaa jo teatterin aulasta, jossa Jaakko Toivosen ja Milla Virtasen (Raatikko) esitys virittää iltaan ja vähän osallistaakin yleisöä”, kuvailee Makkonen. “Sitten kun yleisö pääsee katsomoon, he ovat jo ihan eri tavalla vastaanottaisia.”

“Sitten tulee kahden tanssijan energistä vahvaa liikettä (Iiro Näkin koreografia Kaiku Minimille), jota piti seurata vauhdikas Collectif Èsin koreografia – sairastapauksen vuoksi ainakin Rovaniemellä ja Kuopiossa nähtiin toinen teos Aurinkobaletin ohjelmistosta. Illan päättää Rimpparemmin miesteemainen UrosDemo.”

Lopuksi lavalle nousee vielä Taideraati, alunperin Rimpparemmin lanseeraama esityksen jälkeinen keskustelukonsepti. Siinä paikallisista eri alojen ihmisistä koottu ryhmä keskustelee yleisön edessä siitä, mitä ovat juuri nähneet ja kokeneet.

Tämän yhteistyömallin voisi ulottaa laajemmallekin

“Tulevaisuuden visio on, että kiertue pysähtyisi omien kaupunkiemme välillä teattereissa ja kulttuuritaloissa muissakin kaupungeissa. Tätä on jo vähän tunnusteltu ja ihan positiivista signaalia on tullut. Taloille voi olla helpompaa vastaanottaa tällainen kokonaisuus, jossa ne saavat monta sisältöä yhdellä kertaa ja hyvällä, ajatellulla logistiikalla”, Makkonen arvelee. Tanssin saatavuutta voitaisiin tällä tavoin lisätä paikoissa, joissa ei omaa tanssin esitystoimintaa ole.

Mikko Makkonen pohtii, että kulttuurialalle tulossa olevien leikkausten myötä on pakko ryhtyä rakentamaan tällaista yhteistyötä. 

“Tämä meidän malli olisi hyvin skaalautuva – ja sopisi muillekin taiteenaloille tai vaikka kiertävään monitaidetapahtumaan. Samalla systeemillä voitaisiin kierrättää enemmänkin teoksia, ja järjestää vaikka viikon festivaaleja eri puolilla Suomea!”