Nuoret yleisöt teini-ikäisestä nuoriin aikuisiin ovat jääneet kategorisesti katsojina ja taiteen osallistujina muiden ikäryhmien jalkoihin mitä tulee taiteen sisältöihin. Lapsille vauvoista alakouluikäisiin löytyy ikään ja intresseihin liittyviä teoksia, samoin – itsestään selvästi – aikuisille ja vanhuksille. Aivan viime aikoina nuoret katsojat on nostettu potentiaaliseksi ja kiinnostavaksi kohderyhmäksi esittävän taiteen näyttämöillä, ja heille on alettu kohdennetusti tekemään laadukkaita teoksia.
Teksti: Heidi Backström | Finnish Circus & Dance in Focus
Kolme suomalaista eturivin tekijää kertoo, mikä nuorissa katsojissa kiehtoo ja mitä heille kannattaa tarjota. Artikkeli on alun perin julkaistu englanniksi Finnish Circus & Dance in Focus -lehdessä tammikuussa 2024.
Janina Rajakangas: Nuorille nuorten kanssa ja nuorten tiloissa
Kuva: Ilkka Saastamoinen
Koreografi Janina Rajakangas alkoi tehdä Teini-teosta (2017, 2021-2022), kun hänestä tuli teini-ikäisen bonusäiti. Heräsi kysymys, mitä teiniys on, miltä se tuntuu, mitä sen ruumillisuus ja yhteisöllisyys ovat?
”Yritän luoda tanssia aina siitä aiheesta, mitä näen. Kulloisenkin aiheen ruumiillistamisen kautta tulee liike. Teinissä se on turhautuneisuutta tai raivoa tai hellyyttä toista teiniä kohtaan. Mietin, miten teinit laahustavat ja hengailevat eri tavalla kuin aikuiset”, Rajakangas kuvaa.
Teini oli teos teini-ikäisille ja aikuisille. Sen esiintyjät olivat kaikki yläasteikäisiä. Taideyleisöllä oli mahdollisuus nähdä teos Uuden tanssin keskus Zodiakissa ja teineillä teoksesta hieman lyhennetty versio kouluissa. Teoksen keskiössä oli kohtaaminen: esiintyjät olivat tilan keskellä, yleisö heidän ympärillään neljällä eri puolella. Esiintyjät katsoivat yleisöä silmiin, kohtasivat katsojansa. Rajakangas kertoo, että yläasteilla silmiinkatsominen oli vaikeaa, mutta esityksen edetessä se helpottui.
Rajakangas jatkoi yhteistyötä Teinin esiintyjien kanssa teoksessaan Venus, joka sai ensi-iltansa Baltic Circle -festivaalilla marraskuussa 2022. Venus käsittelee tyttöjen ja nuorten naisten erotisointia sosiaalisessa mediassa. Tämä aihe tuli Rajakangasta vastaan oman varhaisnuoren tyttären kautta. Tässä vaiheessa Rajakangas tiesi jo, mihin esiintyjät pystyvät ja kuinka liki yleisöä he voivat tulla.
Venuksessa tyttöjen kohtaamat asiat tuodaan yleisön eteen siten että yleisö ei pääse niitä karkuun ja ne ovat mahdollisimman kirkkaasti esillä. ”Pian Venuksen esityskauden käynnistyttyä kävi ilmi, että kaikki ovat kokeneet somessa häirintää, vaikka siitä eivät puhuisikaan. Häirinnän pointti on, että siitä ei kerrota kenellekään.”
Venus tehtiin alunperin ensisijaisesti kanssavanhemmille avuksi tunnistaa nuorten naisten todellisuutta ja ottaa puheeksi asioita, joita voi olla hankala sanallistaa. Ensi-iltakaudella tuli kuitenkin nopeasti selväksi, että Venus olisi tärkeää esittää myös suoraan nuorille. Syksyllä 2023 Venuksesta muokattiin koulukiertueviersio 9-luokkalaisille. Tässä versiossa esitys tapahtuu stagella, ei yleisön keskellä kuten alkuperäisversiossa. ”Teoksessa esiintyjät ovat niin paljaina, että tarvittiin etäännytyskeino, henkinen turvaväli, heidän ja yleisön väliin. Lava ja mikit luovat sen”, Rajakangas kuvaa valintoja, joita nuorten esiintyjien kanssa täytyy ottaa huomioon.
Rajakangas kokee, että erityisesti yläasteikäisille tarvitaan kipeästi teoksia, jotka käsittelevät heidän elämänpiirinsä asioita ja aiheita. Samanikäiset esiintyjät ovat yksi tapa lähestyä asiaa: ”Vertaisen kysymys on voimakas kokemus. Tanssissa 20–30-vuotiaat ovat hyvin edustettuina, mutta muut jäävät ilman sitä vertaiskokemusta.”
Lue lisää janina Rajakankaasta ja hänen teoksistaan
In the Springback Magazine article by Anna Kozonina
Choreographer in Focus 2022: Janina Rajakangas gets anxious teens and aging men moving (s. 32)
Sonya Lindfors: Pedagogit esiintyjinä – suora yhteys nuoriin
Kuva: Tuukka Ervasti
Koreografi Sonya Lindforsin praktiikan ydin on moninaisen yleisön tavoittaminen taiteen pariin. Hänen korvaansa kalskahtaa nuorista puhuminen erityisryhmänä: ”Tuntuu siltä, että mikä tahansa muu kuin valkoinen keskiluokkainen aikuinen on erityisryhmä taiteen parissa.”
Lindforsin teos something like this on tehty osana Zodiakin Zodiak 2025 – Zodiak-nuoret -hanketta, joka tekee nykytanssia tutummaksi koululaisyleisölle. Hankkeessa muun muassa kokeillaan erilaisia tapoja toteuttaa nuorille suunnattuja esityksiä ja saavuttaa uusia yleisöjä. something like thisin alussa työryhmä mietti yhdessä: Millaisen esityksen olisit itse halunnut nähdä teininä?
Something like this on esitys, jossa esiintyy neljä Suomen katutanssin kärkinimeä. Katutanssia on harvoin taidenäyttämöillä ja -konteksteissa. ”Nämä tekijät, tekniikat ja maailmat kuuluvat myös näyttämöille ja sillä voi olla valtava impakti nuoriin.” Lindfors on itse opettanut 15-vuotiaasta asti tanssia, samoin muilla something like thisin työryhmän jäsenistä on vahva pedagoginen osaaminen. Opettajuuden kautta heillä on suora yhteys nuoriin katsojina.
Enemmän teoksia, joissa viihtyä ja enemmän teoksia, joissa pääsee haastamaan itseään. Silloin jokaiselle nuorelle löytyy oma juttu.
Nuoret yleisönä ei ole Lindforsille uusi asia. Hänen katsetta (gaze) ja mustaa kehoa näyttämöllä käsitteleviä teoksiaan Cosmic Latte, Noir ja camouflage on esitetty nuorten festareilla. something like thisin tekemistä ohjasi halu tuoda esiin katutanssin parhaat puolet; kannustaminen, leikkisyys, ilo ja riemu yhdessä tekemisestä ja tanssimisesta, riemu omasta kehosta. Taustalla on Lindforsin oma kokemus aikuiseksi kasvamisen vuosilta, joka on ollut koreografille elämänvaihe, jossa hän on saanut taiteesta ja tanssista eniten eväitä elämään. ”Mun keho saa olla just näin, iso tai pieni, näkyvä tai sivussa.”
Lue lisää Sonya LindforsISTA
Artist in Focus 2024: Sonya Lindfors – Radical dreams (s. 28)
Race Horse Company: Lupa viihtyä
Taidetestaajat on kahden suomalaisen säätiön, Suomen kulttuurirahaston ja Svenska Kulturfondenin sekä Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama kulttuurikasvatusohjelma, joka vie joka vuosi Suomen kaikki n. 60 000 kahdeksasluokkalaista vierailulle korkealaatuiseen taidekohteeseen ympäri Suomen. Taidetoimijat ja taiteilijat saavat nuorilta suoraa palautetta, jonka perusteella he voivat kehittää sisältöjään nuorta yleisöä puhuttelevaksi.
Noin 4 000 eteläsuomalaista taidetestaajaa näki nykysirkusryhmä Race Horse Companyn Tattarmossen Experience -teoksen syksyllä 2023. Tattarmossen Experience on esitys ihmisistä, jotka asuvat laitakaupungin ulkopuolella itserakennetuissa roskisasunnoissa. Innoituksensa teos sai Tattarmossenin lähiöstä, jossa RHC:n treenitilat sijaitsivat. Alueen teollisuusestetiikka ja poikkeukselliset ihmiskohtalot näkyvät komediallisessa esityksessä.
Ryhmä halusi tehdä selkeän komedian, shown, jossa kuka tahansa voi viihtyä. Teos ei sovi perheen pienemmille, mutta muuten kenelle tahansa. ”Teoksen huumori on slapsctickiä ja pieruvitsejä, sellaista joka ei loukkaa ketään, mutta naurattaa kaiken ikäisiä,” RHC:n Rauli Dahlberg ja Kalle Lehto kuvailevat.
Heistä on kiva yllättää yleisö, joka tulee saliin oletuksella ’blääh teatteria’.
”Teinit tykkää, koska näyttämöllä tapahtuu paljon. Siinä mennään vauhdilla eteenpäin, joten katsojan mielenkiinto pysyy yllä. Teknisesti vaikeat temput kiinnostavat”, Dahlberg ja Lehto pohtivat syitä, miksi Tattarmossen Experience toimii hyvin nuorille katsojille. ”Emme tässä teoksessa pyrkineet taiteellisesti syviin teemoihin tai hioneet sitä esteettisesti näyttäväksi, vaan vauhti ja temput ovat teoksen keskiössä. Ei tarvitse ymmärtää taiteen tai jonkin yhteiskunnallisen ilmiön syvintä olemusta, vaan voi pistää aivot narikkaan ja nauttia.”
Teinit tosin ovat yllättäneet tekijät ja löytäneet monenlaisia syviä ajatuksia teoksesta.
RHC pitää tärkeänä, että nuorille on tarjolla tapoja yllättyä ja saada adrenaliinikikcsejä muutenkin kuin screenin kautta. Heistä on kiva yllättää yleisö, joka tulee saliin oletuksella ’blääh teatteria’. ”Sitten salissa saakin reagoida, taputtaa ja nauraa, ja kokea wow-elämyksiä.”
Helposti saataville, enemmän ja monenlaista
Sekä Janina Rajakangas, Sonya Lindfors että Race Horse Companyn Rauli Dahlberg ja Kalle Lehto kokevat, että korkealaatuista taidetta voi ja pitää tarjota nuorten omissa tiloissa, kuten kouluissa. Lisäksi nuoria pitää aktiivisesti viedä taidelaitoksiin. Näin he pysyvät taiteenosallistujina nuorina aikuisinakin.
Lindfors summaa: ”Tarjolla pitää olla monenlaista ja enemmän. Monenlaista sekä tekijöiden että sisältöjen osalta. Enemmän teoksia, joissa viihtyä ja enemmän teoksia, joissa pääsee haastamaan itseään. Silloin jokaiselle nuorelle löytyy oma juttu.”