Työttömyys sirkus- ja tanssialoilla lisääntyy ja alat ovat kokemassa kovia. Työvoimavaltaisilla aloilla leikkaukset kohdistuvat pääosin henkilöstömenoihin. Lisäksi sosiaali- ja työttömyysturvan muutokset, kuntien huono taloustilanne ja hallituksen esittämä pääsylippujen arvonlisäveron korotus osuvat kaikki samoihin kohteisiin sirkus- ja tanssikentällä. Heikennysten sijaan pienten toimijoiden toimintakykyä tulisi vahvistaa.
Teksti: Sanna Kangasluoma
Taiteen edistämiskeskus (Taike) on virasto, jonka tehtävänä on muun muassa jakaa valtionavustuksia niin sanotun vapaan kentän taideyhteisöille ja taiteilijoille. Tänä vuonna sillä on ollut 1,3 miljoonaa euroa vähemmän määrärahoja jaettavaksi kuin edellisenä vuonna. Lopputuloksena rahoituksen leikkaukset voivat rampauttaa toimijat, joiden avustukset ovat jo valmiiksi niin pieniä, ettei niissä ole yhtään ylimääräistä.
Lähes parikymmentä vuotta toiminut tanssi- ja miimiteatteri Auraco, esimerkiksi, tippui tänä vuonna taiteen edistämiskeskuksen Taiken toiminta-avustuksen saajista pois. Auraco sai sen sijaan pienemmän eritysavustuksen tiettyyn osaan toimintaansa. Ryhmän toinen taiteellinen johtaja Päivi Aura sanoo, että tämä tarkoittaa suoria vaikutuksia työllisyyteen: palkanmaksu loppuu välittömästi ryhmän kahdelta vakituiselta ja eikä freelancereille voida tarjota keikkaa. Vaikutukset heijastuvat alaan yhtä ryhmää laajemmin.
Avustusten avulla on ennen kaikkea pystytty työllistämään, mikä on taas edellytys esitystoiminnan toteuttamiselle. “Esimerkiksi viime vuonna työllistimme yhdeksän freelanceria sekä neljä vakituista osa-aikaista työntekijää. Palkkauksessa noudatamme teatterialan työehtosopimusta ja alan palkkasuosituksia. Vuoden 2023 henkilöstökulut olivat noin 80 000 euroa, kun Taiken toiminta-avustus oli 50 000 euroa”, listaa Päivi Aura. “Nyt Auraco on joutunut peruuttamaan esityksiä Suomessa sekä kansainvälisiä vierailuja ja yhteistyötä. On ikävä aiheuttaa haittaa ja hankaluuksia myös yhteistyökumppaneille.”
Kunnan kulttuurirahoituksen leikkaukset hätkähdyttivät Jyväskylässä
Syksyllä kulttuurikenttää vavahdutti tieto Jyväskylän kaupungin ennenkuulumattoman suurista leikkauksista kunnan kulttuurirahoitukseen. Sen pelättiin olevan esimakua tulevasta muissakin kunnissa. Jyväskyläläisen tanssiryhmä Off/Balancen Terhi Kuokkanen kertoo, että kaupunki onneksi reagoi nopeasti hätähuutoon ja ryhtyi dialogiin kulttuuritoimijoiden kanssa pyrkien ratkaisuun, josta seuraisi “pienin mahdollinen haitta”.
“Meidän julkiset avustukset pienenivät 13 %. Tällainen leikkaus tarkoittaa meille esimerkiksi 10 soolokeikkaa vähemmän vuodessa”, kuvailee Kuokkanen. “Kaikki leikkaukset ovat suoraan taiteilijoilta ja muilta työntekijöiltä pois. Ei ole oikein muuta paikkaa, josta kuluja voisi vähentää. Näin raha on pois myös tuotannosta ja myynnistä – ja kun ei ole ketään myymässä esityksiä, niin on selvää, että keikkaa ei tule eikä tuloja niistä.”
Noidankehä on valmis.
Resurssien vähäisyys ja toimijoiden pieni koko rajoittavat taiteenalojen kehittymistä täyteen potentiaaliinsa
Olipa sitten kyse lakisääteistä valtionosuutta saavista toimijoista tai vapaan kentän ryhmistä, sirkus- ja tanssialoilla toimijat ovat pieniä, yksiköt ovat pieniä ja tukisummat ovat pieniä. Epävarmojen resurssien edessä ja häilyvissä tilanteissa pienuus merkitsee toimintakyvyn haavoittuvaisuutta.
Alat ovat työvoimavaltaisia – sirkusta tai tanssia ei voi tehdä ilman eläviä ihmisiä. Tanssialalla reilusti yli 60 % toimijoiden menoista on henkilöstökuluja ja yli 30 % on muita toimintamenoja – esimerkiksi kiinteistökuluja on minimaalisen vähän. Jos resursseista leikataan, on päivänselvää, että alojen toimintakyky heikentyy välittömästi ja elinvoima kuihtuu vuosiksi eteenpäin.
Jos leikkaukset jatkuvat, alalla on kiihtymässä pienuuden kierre. Pienillä resursseilla sinnittelevät toimijat eivät pysty lunastamaan kaikkea sitä potentiaalia, mitä elävällä sirkuksella ja tanssilla olisi sekä taiteen että soveltavan toiminnan muodossa annettavana muuttuvalle yhteiskunnalle ja ihmisten hyvinvoinnille. Alan kasvupotentiaali on hallitusohjelmassakin tunnistettu, mutta käytännön toimenpiteet eivät sitä tue.
Leikkausten ja sopeutusten negatiiviset vaikutukset kumuloituvat kulttuurialojen ammattilaisiin
Taiteen ja kulttuurin leikkausten lisäksi alat kärsivät erityisen paljon työttömyysturvaan tehtävistä muutoksista ja sosiaaliturvan leikkauksista. Moninaisissa työmarkkina-asemissa toimivien ammattilaisten erityisongelmaa on onneksi vihdoin ryhdytty ratkomaan: yhdistelmävakuutuksen valmistelu käynnistyi maaliskuussa.
Hallitus on kuitenkin tehnyt myös esityksen kulttuuritapahtumien pääsylippujen arvonlisäveroprosentin nostamisesta nykyisestä 10 prosentista 14 prosenttiin. Jos se toteutuu, se vaikeuttaa alan tulonmuodostusta entisestään, eivätkä kulttuuripalvelut enää ole kaikkien ulottuvilla.
Lisäksi on muistettava, että myös kuntatalouden ongelmat uhkaavat taiteen ja kulttuurin rahoitusta. Kunnat ovat myös olleet suuri kulttuurin rahoittaja, jopa 900 miljoonalla eurolla vuodessa, mutta nyt joka kolmannessa kunnassa on huomattavaa tarvetta tehdä taloudessaan sopeutuksia, huomautti Kuntaliiton Sanna Lehtonen viestipalvelu X:ssä. Koska laki ei määrää, kuinka paljon kuntien on kulttuuriin panostettava, kulttuurin asema ei perinteisesti leikkauskohteiden valinnassa ole kovin vahva.
Leikkauksia on tulossa jatkossakin. Valtionvarainministeriön ehdotuksessa vuonna 2025 taiteeseen ja kulttuuriin kohdistuvat uudet leikkaukset olisivat noin 4,3 miljoonaa euroa, mistä 3,3 miljoonaa kohdistuisi valtionosuuksiin (VOS) ja miljoona euroa valtionavustuksiin.
Hallitukselta on peräänkuulutettu selvityksiä leikkausten vaikutuksista kansalaisiin. Nyt olisi korkea aika tutkia, miten leikkausten vaikutukset kumuloituvat taide- ja kulttuurialoihin ja niillä toimiviin, useimmiten korkeakoulutettuihin ammattilaisiin – ja millaisia seurauksia tämän hetken leikkauksilla on suomalaisen taiteen ja kulttuurin tulevaisuuteen.
Kuten Taideneuvosto maaliskuun kannaotossaan sanoi, on päivänselvää, että valtiontalouden iso kuva ei ratkea tästä suunnasta säästämällä. Käy ikävä kyllä päinvastoin – Suomi menettää kasvun mahdollisuudet, joita se kipeästi tarvitsee. Lisäksi kansalaiset voivat huonommin ja yhteiskunnastamme tulee epävakaampi ja turvattomampi.
Mitä voi tehdä sirkus- ja tanssialojen toimintakyvyn vahvistamiseksi
Terhi Kuokkanen näkee, että avain ulospääsyyn tilanteesta on yhteistyö.
“Yhteistyö on keino kumuloida resursseja yhteen niin, että ne riittävät järkevään ja tuottavaan toimintaan. Me esimerkiksi teemme yhteistyötä Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa. Sen myötä meillä on kerrankin mahdollisuus isompaan tuotantoon, ja se on antanut esimerkiksi myyntiin ja markkinointiin – eli yleisöjen tavoittamiseen – aivan toisenlaiset mahdollisuudet kuin meillä yksin olisi.”
“Pitkäjänteisyys on toinen asia, jota tarvittaisiin. Jos rahoitus on epävarmaa joka vuosi ja päätökset tulevat liian myöhään, emme voi sopia asioita ajoissa, sitouttaa ihmisiä tai sitoutua yhteistyöhön. Tällainen ei tue kehittymistä ja kasvua”, harmittelee Kuokkanen.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä tehdään tällä hetkellä kulttuuripoliittista selontekoa, jolla pyritään katsomaan pitkälle tulevaisuuteen ja kehittämään taide- ja kulttuurialoja. Selonteossa kuullaan laajasti alan erilaisia sidosryhmiä, mutta samaan aikaan on annettu ymmärtää, että julkista rahaa tuskin on jaossa lisää.
Siksikin nyt tarvitaan kentältä kykyä uudistaa omia toimintatapoja, jotta toimijat pystyvät kohtaamaan tulevaisuuden voimakkaampina ja toimintakykyisempinä. Yhteistyö ja resurssien yhteentuominen olisi askel tähän suuntaan.