Täydenkuun Tanssit -nykytanssifestivaali Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärvellä lopettaa toimintansa. Yksi suomalaisen nykytanssin identiteettiin 1990-luvulta asti vaikuttanut keskeinen tekijä kaatuu rahoitusmallin mahdottomuuteen.
Teksti: Sanna Kangasluoma
Täydenkuun Tanssit -festivaali perustettiin vuonna 1992 Iisalmen ja Kokkolan välimaastoon Pyhäjärvelle. Se on näytellyt tärkeää roolia suomalaisen nykytanssin kasvussa ja kehityksessä. Festivaali tarjosi taiteellisesti ravitsevan paikan, jossa tehtiin, katsottiin ja keskusteltiin tanssista rakentavasti ja analyyttisesti, kirjoitti tanssintutkija Tiina Suhonen vuonna 2001 kirjassa Pyhäsalmen ihme.
Perustamisen aikaan elettiin maaseudun voimakkaan rakennemuutoksen aikaa, ja muutaman vuoden aikana saatiin kunta sitoutettua festivaaliin ja rahoitukseen. Tapahtui Pyhäsalmen ihme, kaupunki alettiin tuntea tanssista!
Pelkästään ensimmäisen kymmenen vuoden aikana festivaalille kokoontuivat kaikki nykytanssivaikuttajat, perustajista Marjo Kuuselasta, Tommi Kitistä ja Marketta Viitalasta Alpo Aaltokoskeen, Ari Tenhulaan, Jyrki Karttuseen, Katri Soiniin, Harri Kuorelahteen, Susanna Leinoseen, Tero Saariseen, Kirsi Monniin… Listaan voisi kirjata oikeastaan kaikki suomalaiset tanssitaiteilijat. Joka vuosi oli myös ulkomaisia vierailijoita, mm. maailmankuulu Akram Khan jo vuonna 2001!
Yli puolet budjetista näyttämö- ja katsomorakenteisiin ja tilavuokriin
Nyt 32-vuotiaan festivaalin taustayhdistys, Pyhäsalmen tanssi ry, on joutunut tekemään kivuliaan päätöksen lopettaa Täydenkuun Tanssit. Nykyinen rahoitus ei riitä kattamaan kansainvälisen festivaalin järjestämisestä koituvia kustannuksia pohjoisen maaseudulla, jossa ei ole edes esittämiseen sopivaa tilaa.
“Perusrahoitus on ollut aivan liian pieni jo vuosikausia”, sanoo toiminnanjohtaja Taina Ala-Ketola. “Olemme tehneet festivaalia paikassa, jossa ei ole näyttämöitä, katsomoita, tekniikkaa – eli kaikki on täytynyt tuoda ja rakentaa joka kesä, ja se on kallista.”
Vaikka Taiteen edistämiskeskuksen festivaaliavustus oli viime vuonna yksi suurimmista, 100 000 euroa, joka vuosi on puuttunut valtava summa. Yli puolet rahoituksesta on mennyt tiloihin ja tekniikkaan eikä festivaalin ytimelle, taiteellisiin sisältöihin, jolloin festivaalin kehittäminenkin on jäänyt jalkoihin.
Festivaalin hallitus ja henkilökunta eivät enää jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan asian puolesta, festivaaliorganisaatio tiedottaa.
“Lopettamispäätös on surullinen, sillä viime vuosina lipputulot ja kävijämäärät olivat nousussa, ihmisiä tuli eri puolilta Suomea.”
Poliittinen ilmapiiri kunnassa on nihkeä kulttuuria kohtaan
“Pyhäjärven kaupunki on pieni, ja sen kulttuuribudjetti on vähäinen. Ei pienellä kunnalla missään Pohjois-Pohjanmaan maaseudulla ole taloudellista kykyä tukea riittävästi tämän kokoista festivaalia nykyisillä kulttuuribudjeteilla”, pohtii Ala-Ketola.
Pyhäjärvi on alle 5 000 asukkaan kunta. Kunnan rahoitus festivaalille on vaihdellut. 30-vuotisjuhlavuonnakin se tippui yllättäen alle puoleen edellisvuoden tuesta, 14 000 euroon. Keskusteluja ja neuvotteluja Ala-Ketola on käynyt, ja virkamiestasolla halua ja ymmärrystä isompaankin tukemiseen olisi, mutta päätökset tehdään kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa. Ja niissä poliittinen ilmapiiri on nihkeä kulttuuria kohtaan.
Festivaali saa mennä
Kun Ala-Ketola anoi ennakkoa jo myönnetystä kunnan avustuksesta, jotta seuraavan festivaalin suunnittelua ja sitoumuksia olisi voitu edistää, kaupunginhallitus ei suostunut.
“Festivaali saa mennä”, oli vastaus.
“Tapasin valtuutettuja ja hallituksen jäseniä, avasin heille festivaalin järjestämiseen liittyviä asioita, kerroin mihin rahaa tarvitaan. Ei heillä pitäisi olla ainakaan tiedosta pulaa tai ymmärryksestä. Ilmeisesti festivaalia ei vain haluta.” Kolmen vuoden yrittämisestä huolimatta Ala-Ketola kokee epäonnistuneensa.
“Koen että meitä pidetään hankalana yhdistyksenä, joka kerjää rahaa turhanpäiväiseen.”
Festivaalia pyörittävää yhdistystä ei osata nähdä kaupungin yhteistyökumppanina. Pienet kunnat eivät itse satsaa juurikaan kulttuuripalveluihin, joten tällaisten yhdistysten toiminnan pitäisi ymmärtää palvelevan kuntaa.
Ala-Ketolaa surettaa myös pienen paikkakunnan yhteisön puolesta, sillä totta kai joukossa on paljon heitäkin, jotka ovat kokeneet festivaalin tärkeäksi osaksi paikallisidentiteettiä ja olisivat toivoneet sen jatkavan.
Jatkossa toiveena edes tanssivierailuja alueelle
Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa on laajoja alueita, joissa ei ole mitään taide- ja kulttuuritarjontaa. Sen sijaan on kriisikuntia ja velkaisia kuntia, joilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia tuottaa kuntien kulttuuritoimintalain mukaisia kunnollisia kulttuuripalveluja asukkailleen.
“Monessa paikassa vallitsee myös ilmapiiri, että taide ja kulttuuri ei ole tärkeää”, Ala-Ketola pohtii.
Vaikka festivaali nyt loppuukin, Pyhäsalmen Tanssi ry jatkaa tanssin aluekeskuksena. Se tarkoittaa, että toiminnasta pyritään tekemään ympärivuotista ja alueellisesti laajempaa. Siksi Ala-Ketola on tavannut myös alueen kulttuurivaikuttajia ja -työntekijöitä ja kansanedustajia ja tuonut esiin festivaalin ja sen taustalla olevan yhdistyksen roolia alueellisena toimijana.
Se voisi tarkoittaa esimerkiksi tanssivierailuja alueelle sellaisiin paikkoihin, joissa on esitystiloja, ja erityisesti lapsille ja nuorille, erilaisiin laitoksiin sekä näyttämöille sellaisiin kaupunkeihin, missä niitä on.
“Lastenesityksiä voidaan toki viedä kouluihin, joissa tavoitetaan kohdeyleisö hyvin. Mutta yhtä tärkeää olisi, että syntyisi kulttuurin äärelle lähtemisen tapa, sillä onhan ihan eri elämys kokea jokin esitys oikeassa esitystilassa kuin jumppasalin lattialla istuen.”
Kun ammattimaisia tanssiryhmiä ja teattereita ei ole edes 125 km:n säteellä, ei esittävän taiteen saatavuus ja saavutettavuus maaseudulla ja haja-asutusalueilla tahdo toteutua, Ala-Ketola harmittelee. Nykytanssin tekeminen, esittäminen ja katsominen jäävät isojen kaupunkien etuoikeudeksi.
“Pienillä paikkakunnilla järjestetään kyläjuhlia ja ylläpidetään paikallisperinteitä – mikä on sinänsä arvokasta sekin – mutta että meidänkin alueella olisi edes jotain lapsille ja nuorille, jotakin jonka avulla maailma avartuu”, toivoo Ala-Ketola.
Lue lisää
Täydenkuun Tanssit – Full Moon Dance Festival
Pyhäsalmen ihme. Täydenkuun Tanssit -festivaali 1992–2001. Toim. Hannele Jyrkkä. Julkaisijat: Maahenki Oy / Pyhäsalmen Tanssi ry, 2001. (Kannen kuva: Kati Kallio)