Tero Saarinen Companyssa on tämän vuoden alusta alkaen ollut kiinnitettynä kuusi kuukausipalkkaista tanssijaa. Aiemmin produktiot on toteutettu käytännössä freelancer-tanssijoiden voimin. Ryhmän laajeneminen on osa nelivuotista kehityshanketta, jota tukee Jane ja Aatos Erkon säätiö.
Teksti: Emma Vainio
TSC syntyi vuonna 1996, kun kansainvälistä soolouraa tehnyt tanssija-koreografi Tero Saarinen kokosi oman ryhmän. Nykyisin valtionosuusrahaa (VOS) saava Tero Saarinen Company tunnetaan isojen näyttämöiden teoksista. Tähän mennessä tanssiryhmä on kiertänyt esiintymässä 40 maassa.
Tero Saarinen Companyssa on jo muutaman vuoden ajan pohdittu sukupolvenvaihdosta ja sen seurauksia. Miten ryhmän käy, kun Tero Saarinen ja vuonna 2001 ryhmään tuottajaksi tullut, nykyisin toiminnanjohtajana toimiva Iiris Autio jäävät sivuun? Kuinka ryhmän toiminta saataisiin jatkumaan elinvoimaisena myös seuraavien sukupolvien johdolla?
”Sukupolvenvaihdos on hyvä suunnitella ajoissa ja huolella. Näin intohimolla kehitetty toiminta hyödyttää myös seuraavia sukupolvia, mutta mahdollistaa samalla uudistumisen”, Iiris Autio toteaa.
Syksyllä 2024 Tero Saarinen Company sai Jane ja Aatos Erkon säätiöltä 1 790 000 euron apurahan ammatillisen osaamisen, oppimisen ja työllisyyden nelivuotiseen kehittämishankkeeseen. Mitä on taustalla – mitä ja miten TSC aikoo kehittää?
Kansainväliset vierailut tuoneet esiin heikkoudet suomalaisen tanssin kentän rakenteissa
Tero Saarinen Company on yksi Tanssin talon neljästä ohjelmakumppanista. Ryhmä järjestää Tanssin taloon vuosittaisen oman ohjelmiston lisäksi myös ulkomaisten ryhmien vierailuja. Esimerkiksi lokakuussa 2024 Erkko-salissa nähtiin TSC:n tuomana saksalaisen Gauthier Dance//Dance Company Theaterhaus Stuttgartin teos The Seven Sins.
TSC:n toiminnanjohtaja toteaa, että Tanssin talo on ollut upea saavutus, jonka eteen tehtiin vuosia yhteistyötä tanssikentän toimijoiden kesken. Vuonna 2022 suomalainen tanssi sai vihdoin upouuden näyttämön.
Tanssin talon suuren Erkko-salin myötä myös monien ulkomaisten ryhmien vierailut ovat tuoneet huipputason nykytanssia helsinkiläisyleisöille ja vahvistaneet hedelmällistä vuorovaikutusta eri maiden välillä.
Olemme takamatkalla verrattuna muihin Euroopan maihin
Samalla kansainvälisten ryhmien vierailut ovat tuoneet entistä kirkkaammin esiin heikkoudet suomalaisen tanssin kentän rakenteissa, sanoo Iiris Autio.
“Vaikka meillä on todella innovatiivista, hienoa tanssia ja upeita tanssin tekijöitä eri genreissä, olemme vielä todella takamatkalla verrattuna muihin Euroopan maihin ja myös Pohjoismaihin”, Autio avaa. Hän painottaa, että Suomesta puuttuvat isot ryhmät, jotka pystyisivät kiinnittämään säännöllisesti isomman määrän tanssijoita tuotantoihinsa – ja sen myötä myös tekemään isompia teoksia.
”Jo pelkästään Ruotsissa on kolme isoa ryhmää – Cullberg, Skånes Dansteater ja GöteborgsOperans Danskompani – joissa on kussakin 20–43 tanssijaa kiinnitettynä. Pohjoisia alueita kiertävässä Norrdansissakin on yhdeksän tanssijaa”, Autio luettelee.
Tanssiteatteri ERI ja HDC työllistävät useamman kuukausipalkkaisen
Suomessa on joitakin ryhmiä, jotka pystyvät kiinnittämään tanssijoita pidemmäksi aikaa – myös kuukausipalkalla. Kokonaisuudessaan tanssijoiden vakinaistamista tehdään kuitenkin pienemmässä mittakaavassa kuin kansainvälisellä kentällä. Pysyvästä tanssiryhmästä on monia hyötyjä, todetaan Tanssiteatteri ERIstä ja Helsinki Dance Companysta.
Turkulaisen Tanssiteatteri ERIn toiminnanjohtaja, koreografi Eeva Soini kertoo, että ryhmä työllistää kahdeksan kuukausipalkkaista tanssijaa. Lisäksi tanssiteatteri tekee produktiokohtaisia sopimuksia freelancereiden kanssa.
“Vakituinen tanssijakunta tekee kauaskantoisemman ohjelmistosuunnittelun mahdolliseksi. Olemme myös kokeneet, että tanssijoille vakituinen sopimus luo ihan omanlaisensa olosuhteet työn tekemiseen ja ammatilliseen kehittymiseen”, Soini muotoilee.
Kun samat ihmiset työskentelevät pitkään yhdessä, taiteellinen työskentely syvenee
Helsingin Kaupunginteatterin yhteydessä toimivassa Helsinki Dance Companyssa on jatkuvasti töissä – ohjelmistosta riippuen – useita freelancer-tanssijoita. He työskentelevät joko näytöskorvauksilla tai määräajaksi palkattuina. Tanssiryhmän ytimen muodostavat kuitenkin seitsemän kuukausipalkkaista tanssijaa.
“Olen huomannut urani aikana, että kun samat ihmiset työskentelevät pitkään yhdessä, taiteellinen työskentely syvenee ja tekeminen ylipäänsä helpottuu”, sanoo HDC:n johtaja, tanssija–koreografi Valtteri Raekallio.
“Pienestä ja kokeellisesta on tullut Suomessa valtavirtaa”
Iiris Autio näkee, että Suomessa pienestä ja kokeellisesta toiminnasta on tullut alalle tuleville nuorille valtavirtaa. Suurille näyttämöille suunnattu tanssi on puolestaan jäänyt meillä katveeseen – rahoitus ja toiminnan mahdollistavat rakenteet ovat vielä heiveröisellä pohjalla, verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin.
“Koska TSC on alusta asti suuntautunut suurille näyttämöille, aloimme pohtia, kuinka voisimme kehittää toimintaamme ja samalla viedä rakenteitamme kansainväliselle tasolle”, Autio sanoo. “Päätimme lähteä yrittämään kasvua kehityshankkeen kautta.”
Tero-tekniikan opetusta ja kaikille avoimia aamutunteja
Nelivuotinen hankeapuraha mahdollistaa muun muassa sen, että vuoden 2025 alusta alkaen Tero Saarinen Companyssa on ollut kiinnitettynä kaikkiaan kuusi kuukausipalkkaista tanssijaa: Elina Häyrynen, Oskari Kymäläinen, Mikko Lampinen, Natasha Lommi, Emmi Pennanen ja David Scarantino.
TSC:n taiteellinen johtaja, koreografi Tero Saarinen toteaa, että jo se, että ryhmä pystyy hankkeen myötä luomaan kuudellekin tanssijalle kuukausipalkkaisen toimen on jo itsessään iso asia, koska kiinteitä työpaikkoja on Suomessa vielä vähän.
“Pelkillä apurahoilla tai sirpaleisilla freelance-töillä rakenteet ja tuotannot eivät yksinkertaisesti pääse kehittymään kansainvälisiin mittoihin ja tasolle – niillä lähinnä selvitään”, Saarinen sanoo.
TSC aikoo kouluttaa kuukausipalkkaisia tanssijoitaan muun muassa Tero-tekniikan opettajiksi. Taiteellisen johtajan kehittämä liiketekniikka sulattaa yhteen elementtejä baletista, nykytanssista ja aasialaisista perinteistä, kuten butosta.
Vaikka tanssijuus on etusijalla, kiinnitettyjen tanssijoiden työpäivät eivät muutenkaan täyty koreografioiden hiomisesta. Esimerkiksi Natasha Lommi toimii myös koreografin assistenttina, Elina Häyrynen, Emmi Pennanen, David Scarantino ja Oskari Kymäläinen opettavat ja Mikko Lampinen vastaa tiettyjen teosten taltioinnista osana viestintätiimiä.
“Kun taiteellinen henkilökuntamme kasvoi, pystyimme aloittamaan myös säännölliset aamutreenit ja opetustoiminnan. Aamutunnit ovat avoimia kaikille tanssin ammattilaisille”, Iiris Autio avaa.
Maailmalla menestyvät koreografit nousevat usein ryhmistä
Entä kuinka kehityshanke tulee edistämään koko tanssin kenttää Suomessa laajemmin? TSC:n tiedotteen mukaan Jane ja Aatos Erkon säätiön tukeman hankkeen tavoitteena on vahvistaa suurille näyttämöille suunnatun tanssitaiteen tuotanto-olosuhteita ja osaamista Suomessa.
“Toivomme hankkeen kautta syntyvän esimerkkejä siitä, että alan olisi mahdollista myös toimia vahvemmin työllistämisen kautta eikä niin apurahapainotteisesti. Meidän pitäisi Suomessa pystyä tekemään isoja kehityshyppäyksiä lähemmäs kansainvälisen tanssimaailman rakenteita”, toiminnanjohtaja Iiris Autio sanoo.
Kansainvälisellä kentällä isoilla ryhmillä on myös tärkeä rooli uusien koreografisukupolvien kouluttamisessa ja syntymisessä. “Kun katsoo maailmalla menestyviä koreografeja, he eivät tule kentälle suoraan koulusta, vaan hyvin usein he nousevat esiin nimenomaan ryhmistä. Näin he ovat päässeet näkemään läheltä eri koreografien työskentelyä, kuinka koreografiaa rakennetaan. Tätäkin väylää ammattiin pitäisi vahvistaa Suomessa”, Autio sanoo.
Entä kuinka TSC:n kehittämishanke tulee näkymään yleisöille, Tero Saarinen?
“Kuukausipalkkaisen henkilöstön rinnalla hanke auttaa työllistämään tulevaisuudessa entistä enemmän myös freelancereita suuren näyttämön teoksiin. Ryhmä ei siis missään nimessä käänny sisäänpäin, päinvastoin! Myös vierailevat koreografit, sekä kotimaiset että kansainväliset – tuovat mukana omia näkökulmiaan ja yhteistyöverkostojaan. Tämä kaikki näkyy jo lähestyvän 30-vuotisjuhlavuotemme, vuoden 2026 ohjelmistossa”, taiteellinen johtaja summaa.