Yhteistyö antaa voimaa Oulun taiteen kentälle 

“Näiden vuosien aikana kun olemme Oulussa toimineet, on ilmapiiri muuttunut ja koen, että nimenomaan kulttuuripääkaupunkivuosi on vienyt muutosta vuorovaikutteisempaan suuntaan. Ainakin minulla on sellainen fiilis, että nyt on tekemisen meininki”, kertoo koreografi Tanja Råman, toinen oululaista TaikaBox-ryhmää johtavista taiteilijoista. 

Råman ja hänen työparinsa videotaiteilija John Collingswood toivat TaikaBoxin Isosta-Britanniasta Ouluun vuonna 2015. “Olen Haapavedeltä kotoisin ja Pohjoinen veti meitä puoleensa. Halusimme omalla toiminnallamme tukea alan infrastruktuurin kehittymistä täällä pohjoisessa”, kertoo Råman. 

TaikaBox yhdistää teknologiaa kaikkeen mitä tekee. “Olemme huomanneet sen antavan uusia mahdollisuuksia ja avaavan ajatuksia siitä, mitä teemme ja kenelle. Jo Cardiffissa koin voivani tehdä kansainvälistä työtä ilman, että olisin missään suhteessa pääkaupunkiin. Täällä Oulussa olen kokenut saman asian”, kertoo Råman ja tähdentää, että heidän toimialuettaan on koko pohjoinen alue. “Kun toimijoita on vähemmän, taiteilijat liikkuvat ja tekevät yhteistyötä laajalla alueella. Esimerkiksi Arctic Dance Network -verkostossa, joka on entinen Barents Dance Network, toimii ammattilaisia Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja aiemmin myös Venäjältä.”  

TaikaBoxin monimuotoisessa toiminnassa hahmottuu kolme päälinjaa: tuotanto ja tutkimus, residenssitoiminta ja yhteisötyö. Residenssitoimintaa TaikaBox tekee teknologiayrityksiä, tutkijoita ja kehollisten praktiikoiden ammattilaisia verkottavassa Oulu Dance Hack -projektissa sekä monitaiteisessa Varjakan kansainvälisessä kesäresidenssissä. Jo kahdeksan vuotta toiminut Oulu Dance Hack laajenee tänä vuonna eurooppalaiseksi hankkeeksi romanialaisen ja unkarilaisen kumppanin kanssa Luova Eurooppa -rahoituksen turvin. “Ryhdymme soveltamaan Oulussa testattua metodologiaa eurooppalaiseen kontekstiin”, kertoo Råman. 

Yhteistyö on lisääntynyt 

“Saavuimme Ouluun hyvään aikaan, jolloin pian jo alkoi kulttuuripääkaupungiksi hakeutuminen. Nyt kaupunki on lisännyt hieman rahoitustaan vapaan kentän toimijoille, millä on nykyisessä poliittisessa tilanteessa todella suuri merkitys. Tällä hetkellä monet rakentavat yhteistyöverkostojaan kohti kulttuuripääkaupunkivuotta. Olen kokenut, että hanke on ollut yhdistävä tekijä, joka on lisännyt yhteistyötä”, iloitsee Råman. 

Samankaltaisen kokemuksen Oulu 2026 -hankkeen tuomasta synergiasta jakaa myös Flow Productionsin taiteellinen johtaja Pirjo Yli-Maunula, joka on toiminut 40-vuotisen uransa ajan Oulusta käsin. “Viimeisen 15 vuoden aikana olen kokenut, että kaupunki on ottanut taiteilijoita yhä enemmän mukaan kehitystyöhön, esimerkiksi kulttuuristrategian tekemiseen ja taiteellisina neuvonantajina kulttuuripääkaupunkihankkeen teemojen valmisteluun. Kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta tuntuu hyvältä sekä se, että monimuotoinen yhteistyö on voimistunut eri kulttuuriorganisaatioiden kesken ja yli taiteenalojen rajojen.”

Yli-Maunula on työskennellyt Oulussa tanssijana, koreografina, opettajana sekä taiteellisena johtajana mm. Oulun Tanssistudiossa ja JoJo – Oulun Tanssin Keskuksessa. Vuodesta 2006 alkaen hänen tuotantoyhteisönään on Flow Productions, jolle hän tätä nykyä ohjaa ja tuottaa mm. paikkasidonnaisia immersiivisiä teoksia. Hän on myös tuonut kotimaisia ja kansainvälisiä sirkusesityksiä Ouluun kuratoimaansa Flow-sirkus -esityssarjaan, mistä hänet vastikään palkittiin Sirkuksen lumo -palkinnolla. 

Kaikesta yhteistyöstä ja tunnustuksistakin huolimatta, Yli-Maunula kertoo kokevansa toimivansa marginaalissa. “Kulttuuriala on marginaalissa, ja kulttuurialalla tanssi ja sirkus ovat marginaalissa, ja tapa, jolla teen taidetta on myös marginaalissa ja maantieteellisestikin olemme kaukana pääkaupunkiseudusta, eli marginaalissa. Marginaalisuuden kokemuksen olen halunnut kääntää vahvuudekseni niin, että jos en voi tavoittaa valtavia kymmenien tuhansien yleisöjä, haluan tehdä pienelle sitoutuneelle yleisölle syvästi koettavia esityksiä. Yleisösuhteen voimistaminen on keskeinen tavoitteeni kaikessa toiminnassamme.”   

Valvesali on täyden palvelun esitystalo Oulun keskustassa, muttei riitä kentän tarpeisiin

Yli-Maunulan mukaan Oulu on erinomainen paikka toimia, ja nostaa keskeiseksi tekijäksi Oulun kaupungin ylläpitämän Kulttuuritalo Valveen. Flow vuokraa Valveelta toimistoa ja näyttämöä. Kaupunki tukee subventoiduilla hinnoilla kulttuuritoimijoita, mikä merkitsee mm. sitä, että ensi-iltoihin on varaa valmistautua pidemmillä näyttämöharjoitusajoilla. Valveen palvelut ja kokonaisuus on ainutlaatuinen koko maassa. 

Mutta kaikki, jotka Valveella haluaisivat toimia eivät mahdu sinne. Vakiintuneet käyttäjät, esimerkiksi eri festivaalit, Flow ja JoJo, saavat tehdä varauksensa saliin ensin ja lyhyemmän syklin toimijoita jää väistämättä ulkopuolelle. Tilapula on Tanja Råmanin kokemusten mukaan yksi kiperimmistä haasteista Oulussa.  

Myös JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen toiminnanjohtaja Helena Lindqvist ja tuottaja Mira Kolanen ottavat esiin tilakysymyksen. JoJolla on vain toimisto ja residenssiasunto, joten produktioiden harjoitus- ja esitystilat löydetään yhteistyökuvioiden avulla tai vuokrataan. “Valvesali on JoJon kotinäyttämö, jota tarvitsisimme vielä enemmän käyttöömme. Riittävän harjoitusajan saaminen Valvesalista on tuotantoryhmille ongelmallista. Tilakysymykset vaikuttavat ohjelmiston suunnitteluun ja laajuuteen”, toteavat Lindqvist ja Kolanen. 

JoJon ja Oulun teatterin välinen yhteistyö on ollut monimuotoista. Yhteistyössä on tuotettu ohjelmistoa molempien festivaaleille ja suuren näyttämön vierailuteoksia. JoJo on myös vuokrannut Vinttikamaria omiin tuotantoihinsa. “Paikallinen yhteistyö on täällä vahvaa. Sitä on helppo tehdä, koska tunnemme kaikki toisemme”, kertoo Lindqvist. Yhteistyö hyödyttää kaikkia osapuolia.

“Vierailujen kustannuksien ja tuloriskin jakaminen on tärkeää. Suuret vierailuteokset ovat kustannuksiltaan sellaisia, että voivat olla mahdottomia tuottaa yksin”, toteaa Lindqvist. “Vahvat alueelliset yhteistyökumppanuudet ovat JoJolle merkittäviä. Olemme tehneet pitkään yhteistyötä myös Oulun musiikkijuhlien kanssa. Nyt huhtikuussa OKON FUOKO -teos tuodaan Ouluun yhteistyössä Oulun Sinfonian ja Alpo Aaltokoski Companyn kanssa.”

Valtionosuustoimijana JoJo tuottaa ympärivuotisesti ammattimaista esitystoimintaa. Kaikki ohjelmisto etsitään avoimien hakujen kautta ja valinnat tehdään taiteellisin perustein. JoJon hakuihin tulee hakemuksia Oulun alueelta, ympäri Suomen ja ulkomailta. Vaikka valintoja ei tehdä alueellisuuden näkökulmasta, on ohjelmistossa mukana aina alueen taiteilijoita.

JoJo aloitti yleisötyön palkkaamalla yleisötyöntekijän vuonna 2017. “Omakohtaisen tekemisen kautta tanssia tehdään tutummaksi eri yhteisöissä ja samalla yleisötyö työllistää ammattilaisia sekä tarjoaa harjoittelupaikkoja opiskelijoille. Yleisötyötä tehdään kuunnellen yhteistyökumppaneiden tarpeita”, kertoo JoJon yleisötyöntekijä Leea Alatalo.   

Pienessä ammattilaiskentässä ollaan vuorovaikutuksessa

Tanssin ammattilaisten määrä Oulussa vaihtelee vuosittain parin kymmenen molemmin puolin. Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutus kokoaa eri tanssilajien opiskelijoita Ouluun, joista osa jää kaupunkiin ja osa käy siellä vain opiskelemassa. Osa ammattilaisista on paluumuuttajia, niin kuin Råman. 

“Pääosa tanssin ammattilaisista työllistyy opetustyöhön ja vain harva pystyy työllistymään kokoaikaisesti taiteilijapositiosta käsin”, kertoo Lindqvist. “Kun kenttä on pieni, olemme säännöllisesti dialogissa muiden kanssa alueella, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Dialogisuus ja avarakatseisuus tanssin eri lajien välillä on myös lisääntynyt. Yleisesti vuorovaikutus eri esittävien taiteiden välillä on lisääntynyt.”  

Kentän pienuus on samaan aikaan sekä vahvuus että heikkous. Tanja Råman pohtii sitä, miten kentän uusiutuvuus toimii, silloin kun tekijöitä on vähän. “Vaikka alueelle muuttavilla taiteilijoilla on suuri vaikutus, niin valitettavasti on myös muuttoliikettä toiseen suuntaan, ja vaikutus on suurta myös silloin.” Pirjo Yli-Maunula nostaa esiin puutteen laajemmasta ammatillisesta yhteisöstä. “Vaikka täällä tehdään esityksiä ja tänne tuodaan vierailuteoksia, kuraattorina minun täytyy matkustaa paljon nähdäkseni Flow-sirkus -ohjelmistoon valittavia esityksiä ja myös saadakseni tanssitaiteilijana riittävästi sielunruokaa.”  

Millaisia ovat tanssin ja sirkuksen yleisöt Oulussa? 

“Oululainen yleisö on melko paikkauskollista ja käy nimenomaan tietyssä talossa katsomassa ohjelmistoa. Valvesaliin tulee harvoin teatterin yleisöä”, toteaa Kolanen. “Toisaalta JoJon teatteriin tuottamissa esityksissä käy sitä yleisöä, jota ei näy Valveen katsomoissa.” Myös Yli-Maunula toteaa oululaisen yleisön olevan edelleen varovaista ja konservatiivista. “Itse kaipaan välillä anarkistisempaa meininkiä ja haluaisin päästä kokemaan rajoja rikkovia ja yleisöä haastavia esityksiä”, hän sanoo ja iloitsee vastikään avautuneesta miniatyyrisesta Klonkka-teatterista, joka on vähän niin kuin Pikku-Berliini Oulun sisällä aikuisille suunnatulla ohjelmistollaan.  

Sekä Yli-Maunula että Kolanen ovat huomanneet, että kiinnostaviin esityksiin saapuu yleisöä pitkienkin matkojen takaa. JoJon yleisötutkimuksen perusteella tiedetään, että suurin osa katsojista tulee lähialueelta, mutta joukossa on satojen kilometrien päästä ja jopa 600 kilometrin päästä pääkaupunkiseudulta tulleita. JoJon ohjelmistossa esimerkiksi kansantanssiin pohjautuvat teokset ja Flow Productionsin ohjelmistossa immersiiviset teokset ovat sellaisia, joihin matkataan kauempaakin. 

Pitkäjänteisyys kantaa hedelmää

Oulun kaupunki tekee kulttuurikumppanuussopimuksia joidenkin kulttuuritoimijoiden kanssa. Sekä TaikaBoxilla, Flow Productionsilla että JoJolla on kolmivuotiset sopimuskaudet kaupungin kanssa. Oulu saa kiitosta siitä, että on sitoutunut tukemaan esittäviä taiteita pitkäjänteisesti. “On hienoa, että kulttuuripääkaupunkivuoteen ollaan todella sitoutuneita. Toivottavasti ymmärrys ja arvostus säilyy myös kulttuurivuoden yli”, summaa Lindqvist monien tuntoja.    

Kulttuuripääkaupunkivuoden hankkeita valmistellaan tällä hetkellä kiivaasti. Osa hankkeista  levittäytyy myös vuotta 2026 edeltäviin ja jälkeisiin vuosiin. Flow Productions on mukana ranskalaisen Le Plus Petit Cirque du Monden kumppanina kolmivuotisessa Climbing Oulu -hankkeessa, jossa tehdään urbaaneja kävelyretkiä Meri-Toppilan kaupunginosassa, esitys Valvesaliin sekä pop up-tapahtumia. Lisäksi Flow Productions tekee yhteistuotantona Oulun teatterin kanssa immersiivisen paikkasidonnaisen teoksen Faravidin maa. Sitä edeltää toinen yhteistuotanto elokuussa 2024.

Myös JoJo on mukana kulttuuripääkaupunkivuodessa isojen projektien ohjelmistossa. Syyskuussa 2026 OuDance-festivaalin yhteydessä järjestetään aluekeskusverkoston valtakunnallinen Kiertoliike-tapahtuma sekä Keđja-verkoston tapaaminen. “Meillä on silloin tanssialan toimijoita laajasti ja kansainvälisesti koolla Oulussa”, kertoo Lindqvist.  

Kun Pirjo Yli-Maunula tarkastelee Oulua esittävien taiteiden näkökulmasta useamman vuosikymmenen ajalta, hän toteaa oululaisen kulttuuri-ilmaston muuttuneen avoimemmaksi ja infrastruktuurin kehittyneen. “Vaikka rahoitusta edelleenkin on niukasti, on tärkeää, että pitkän tähtäimen suunnitelmiin on sitouduttu. Taiteen kenttä on laaja ja monipuolinen yksittäisistä taiteilijoista taidealan organisaatioihin, festivaaleihin ja koulutukseen. Nykyään lapsella ja nuorella on mahdollisuus harrastaa tanssia, opiskella tanssin opettajaksi ja toimia ammattilaisena Oulussa. Tällaista polkua ei ollut silloin, kun itse aloitin. Kehitys unohtuu helposti silloin, kun miettii miten asiat voitaisiin saada vielä paremmiksi. Yksityisen ihmisen näkökulmasta kehitys on tuskastuttavan hidasta, mutta laajemmin katsoessa kehitys on ollut tuntuvaa.”